Uutta ilmettä olo- ja makuuhuoneisiin

Uskon, että lukijat eivät liene täysin hahmottaneet tupakeittiömme kokonaisilmettä - siitä kun on keskellä olevan muurin vuoksi hieman haastavaa saada kerralla kokonaiskuvaa. 

Seuraavassa hieman uusia kuvia olohuoneemme takka- ja sohvanurkkauksesta. Esittelemme lisäksi varsin järkevän, pienen hankintamme makuuhuoneeseemme. 

Tupakeittiön sohvanurkkauksenkin matto vaihdettiin punaisesta valkeaksi. Vanha arkku on siirretty sohvan toiselle puolelle samalla seinällä nyt olevan talonpoikaissohvan vuoksi. Ikkunoista ei suinkaan näy heijastuksia tuvan valaistuksesta, vaan lukuisat, kirkkaat led-valomme terassin heinäseipäässä sekä pihamme omenapuissa. 

Ostimme makuuhuoneen seinälle, sängyn päätyyn, Ikeasta pikku liukuovilla suljettavat hyllyt. Ne ovat yhdessä lähes saman kokoiset, kuin 160 cm leveä sänkymme, joka mahtuu juuri ja juuri huoneeseen. Hyllyköt ovatkin mainiot yöpöydän korvikkeet. Hyllyt olivat hieman askeettiset, joten laitoimme päälle kynttilöitä ja pienen jouluvalosarjan. Hyllyjen alle upotimme neljä pyöreätä pientä yövaloa - omat valokatkaisijat asennettiin molemmille puolille.  

Talvinen maisema tupakeittiömme sohvalta käsin. Oksaväliverhot ovat kauniit - joskin aavistuksen roikkuvat, koska vauvamme oli vetänyt niitä näemmä jonkin verran verhonipsuista irti... ;) 

Talonpoikaissohvan ja tuvan kunnostamista - osa 2

Siirsimme eilen vanhan talonpoikaissohvamme tupakeittiöömme. Kannoimme aluksi sohvan paikalla aiemmin olleen Ikean matalan, mustan lipaston toisaalle. Muokkasimme muutenkin hieman tupaamme. Raahasimme punaiset hapsumatot pois, noudimme toisesta huoneesta valkoiset niiden tilalle ja muutimme arkkujen, lelulaatikoiden ja muiden pikkuesineiden (kuten massiivisten, vanhahkojen stereoiden) paikkoja. 

Ehdottomasti vaikeinta vanhojen huonekalujen kotiuttamisessa on löytää tyyli, joka sopii niin muun sisustuksemme - kuin tuvan yleisen ulkonäön kanssa - yhteen. Kokeilemallahan tuo löytyy.

Seuraavaksi alamme metsästää sopivaa liimapuulevyä ja pinnoitetta. Nyt olemme punertavan sävyisen puuvahan kannalla. Petsikin voisi sopia. Ainakaan Kodin Terrasta emmekä K-raudasta löytäneet oikean kokoista levyä - ei sinnepäinkään. Onneksi tässä on vielä muutama rautakauppa jäljellä. Jos sopivaa ei löydy, on levy tilattava erikseen. 

Vain kansilevy ja (mahdolliset) pehmusteet puuttuvat.

Vanha sohva on osittain samassa linjassa suurehkon Askon kulmavuodesohvamme kanssa. Siirsimme arkun sohvan viereen ja väliin Jyskin pikkulipaston, jonka saimme eräänlaisena lahjoituksena sukulaiseltamme. Sohvan taakse voisimme liimata jonkin seinätarran ja kiinnittää viereiselle sivuseinälle vanhan pikku apteekkarinkaapin, kunhan saamme sille uuden maalipinnan. Nykyinen seinätarra löytyi ihan lähimmästä Prismasta. Teksti oli aika pitkä, joten lyhensin sitä rajulla kädellä. Olenkin saanut jo pari huomautusta, että 'puuttuuko tästä nyt jotakin'... No tottahan toki. Lyhyestä virsi kaunis, jos sille linjalle lähdetään! ;) 

Tässä melkein kokonaan tuvan puoli tupakeittiöstämme. Keskellä huonetta, takan takana lymyilevä valkoinen muuri toimii massiivisena tilanjakajana.

Niin ikään kulmavuodesohva sai alleen valkoisen maton edellisen punaisen tilalle. Matto on melko vanha, miehehi Askosta aikanaan ostama. Matto oli ihan liian iso pienehköihin huoneisiimme. Huoneet ovat pieniä, koska niitä on tehty 90-neliöiseen taloomme varsin monta. Taloa halkoo pitkä, kapea käytävä, jonka varrella ja päädyissä huoneet ovat. Pitkänomainen talon malli johtuu taas laajennuksesta pituussuunnassa. Leikkasimme siis mattomme keskeltä poikki - säilyi muuten oikein hienona. Näin meillä on kaksi täsmälleen sohvien edustalle kooltaan sopivaa mattoa. Ikkunan takana välkkyy heinäseiväs jouluvaloilla. 

Vanhan talonpoikaissohvan kunnostaminen - osa 1

Aloitimme suurinpiirtein satavuotiaan, mutta jo 40 vuotta navetassa lojuneen hienon, edesmenneen Isopappani sohvan kunnostamisen tuomalla sen meille. Sohva taisi luulla jo viimeisen leposijansa löytyneen - vaan toisin kävi. 

Puhdistin todella likaantuneen puusohvan puutarhaletkun, juuriharjan ja mäntysuovan avulla. Lika oli niin pinttynyttä ja sitä oli niin paljon, että melkein voimat loppuivat. Työskentelin toisaalta tehokkaasti: sohva oli puhdistettu, huuhdeltu, kannettu sisälle ja kuivattu kevyesti liinoilla noin 1,5 tunnissa. 

Toisaalta ulkona oli kyllä pirun kylmäkin - lisäksi satoi ihan reilusti vettä. 

Nyt kuivatamme sohvaa pari päivää. Siirrämme sen sitten tupakeittiöön lipaston tilalle.

Joudumme vielä ostamaan sohvaan noin 65 cm X 175 cm kokoisen liimapuulevyn sohvalaatikon päälle (kansi puuttui, koska sohva oli toiminut aiemmin sänkynä) ja joko maalaamaan tai petsaamaan sen jollakin 'punamulta'-tyylisellä maalilla tai petsillä. Sohvan väri on hyvin punertavan ruskea, joskin maali on kulunutta. Voi olla, että maalattua osaa on sen vuoksi myös hieman vanhennettava. 

Haimme vuosikymmenien myötä likaantuneen sohvan navetasta. 

Tästä kuvasta näkyy niin sohvan väri - kuin lian määräkin - parhaiten. Laatikko piti irrottaa sohvan päältä ja puhdistaa sohva- ja laatikko-osat erikseen, koska ne olivat pohjaa ja jalkoja myöden pinttynyttä likaa täynnä. 

Sohva ennen puhdistusta. Laatikko takana.

Puhdistettu sohva eteisessämme. Sohva kiiltelee puutarhaletkulla pesun jäljiltä: laitoimme alle pahvia ja sanomalehtiä ja sitten kuivasimme vielä kevyesti sohvan. Se muuten täytti lähes kokonaan eteisemme. Tällä tavoin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Aiemmin pidin eteistämme edes jonkin kokoisena - enää en. ;)

Limsakorista lelulaatikko & monenlaisia väliaikaisratkaisuja

Puhdistin vanhan, puisen limulaatikon jälleen kerran hyväksi havaitulla mäntysuovalla ja juuriharjalla. Pyyhin laatikon sen jälkeen hieman kostutetulla keittiörätillä ja kuivasin lopuksi talouspaperilla. Laatikko jäi toki kosteaksi, joten jätin sen päiväksi lämpimän takan päälle. Teemme laatikosta vauvallemme kirja- tai muun lelulaatikon. Nyt se ei ole vielä oikealla paikalla. Laitamme sen lattialle vasta, kun saamme viereen vanhan puusohvan. 

Olemme valmistelleet joulua ja siivoilleet asuntoamme sekä tehneet pienimuotoisia väliaikaisratkaisuja paikkoihin, joihin emme ole vielä löytäneet sopivia kalusteita. 

Vanhan limulaatikon sisällä oli kaikennäköisiä vanhoja pulloja, jotka jätin pois odottamaan jotakin muuta käyttöä. Korista tulee vauvamme kirja- tai lelukori. Takkasetti on nyt takan päällä, koska emme voi pitää sitä toistaiseksi lattialla. Ryömimään oppinut vauvamme kun on siitä erittäin kiinnostunut... 

Puhdistuksen jälkeen. Pullot ovat jättäneet hauskasti jälkensä puuhun.

Korin pääty. Naulat ovat nähneet elämän jos toisenkin. 

Edelliset hyasintit menivät jo hieman huonon näköisiksi, joten askartelin uuden asetelman. Tässä ei ole kuin sammalta, jäkälää ja pari puolukanvarpua. Nopea toteuttaa. Männynkävyt olisivat sopineet tähän hienosti, mutta en löytänyt niitä enää pihaltamme tässä vaiheessa talvea- ainoastaan risuja... 

Anttilasta ostettu jouluinen lyhty eteisessämme. 

Tupakeittiömme keittiön osuus. Näky on hieman sekainen, koska en viitsinyt korjata pienen tuttipulloja vain kuvaamista varten pois. Lisäksi Marimekon peltipurkit eivät ole väreiltään ehkä ihan yhteensopivat muuhun keittiöön.... Mutta keittiömme kaapiston päällä olevista vanhoista kipoista olen ylpeä! Eivät ole muuten maksaneet mitään. No, sen verran että olen nähnyt vähän vaivaa puhdistamalla ne mäntysuovalla.  

Tässä kohtaa ei ollut vuoteen mitään muuta kuin viherkasvi. Ajattelimme kuukausi sitten ripustaa naulakon kohdalle Ikean astiakaapin, mutta se olikin muutaman sentin liian leveä. Lisäksi mietimme viereisen kaapiston kanssa samannäköistä keittiön pöydän jatkopalaa kukan kohdalle, mutta hylkäsimme tämänkin ajatuksen. Parhaiten tähän sopinee kaappi, joka on aivan erinäköinen, kuin vieressä oleva keittiö. Nyt kaappi on mietinnän alla ja siksi aikaa teimme pienen väliaikaisratkaisun: eteisestä uuden vuoksi yli jääneen naulakon. Ainakin joulun ajaksi keittiöpyyhkeet menevät tässä mainiosti. Keväällä ompelen sammutuspeitteellemme uuden pussin kirkuvan kirkkaanpunaisen tilalle ja ripustan sen tähän. 

Arkistoimme TV-huoneeseen niityltä ensi kevättä varten keräämämme unikon- ja pellavansiemenet. Viime syksynä mieheni petsasi tummaksi 1990-luvun puunvärisen 80 cm X 1,5 m arkkulaatikon (tosin 90-luvulla sitä tavattiin kutsua TV-tasoksi).

Miksi rajaamme osan sisustuskuvistamme pois?

Talomme on rakennettu vuonna 1940. Vanhasta kyläkaupasta hirsiseinineen ei ole kuitenkaan enää mitään muuta jälkeä kuin talon pitkänomainen muoto. Kaikki on uudistettu ulkoseiniä myöden. 

Vanhaa taloamme on korjailtu useiden vanhojen pohjapiirrostenkin mukaan asteittain eri vuosikymmeninä - useita kertoja. Väliseiniä on purettu ja pystytetty uudelleen. Siinä määrin, että esimerkiksi eräästä välieteisestä, samasta paikasta, löytyy tällä hetkellä valokatkaisijat kolmeen eri huoneeseen. ;) Joskus olemmekin ihan piruuttamme testauttaneet vieraitamme, keksivätkö he, mistä valot saa mihinkin huoneeseen päälle. :D 

Olemme todella tyytyväisiä taloomme, varsinkin, kun vaihtoehtona samaan ostohintaan olisi tältä seudulta saanut keskimäärin aikamoisia romahtamispisteessä olevia rötisköjä homesaunoineen - vaihtoehtoisesti myös ehkä keskuksista liian kaukaisella sijainnilla - tai sitten liian läheisillä naapureilla. 

Pahin puute omakotitalossamme on ehkä 1990-luvun 'ihan ok' pesutilat, joille on tehtävä kuitenkin viiden vuoden kuluessa täydellinen remontti. Pienehkö epäkohta ovat myös lattian väriin osittain epäsopivat kaapistot - jotka kuitenkin saimme edellisten asukkaiden jalomielisyydestä niin sanotusti ilmaiseksi. Sen verran hyvä etu, että emme heivaa niitä ihan vielä jätelavalle. 

Kotimme kauhistus. 

Pari päivää sitten aloin mietiskelemään toden teolla, miksi ihmeessä katkaisen valokuvan, jonka taustalla on ikkuna, aina suurinpiirtein keskeltä kahtia. Ja kas, syyllinen löytyi: 1990- luvun vitivalkoiset, suuret verhokotelot. Näitä ihanuuksia löytyy peräti neljästä huoneesta ja viidestä ikkunasta, joista kaksi on melko suuria kulmaikkunoita. 

Mitä enemmän hankimme taloomme satavuotiaita huonekaluja, sitä enemmän alkavat verhokotelot suorastaan häiritsemään. Ne eivät yksinkertaisesti enää kuulu joukkoon. 

Tulevaisuudessa aiomme repiä kotelot alas ja laittaa tilalle kauniit, metalliset verhotangot. Ajankohta on kuitenkin hieman hämärän peitossa, koska homma on melko iso. Repiminen sinänsä ei olisi vaikeata, mutta koteloiden alle jää 'tapetinkoloja': vieressä oleva tapetti tai maali on tietenkin laitettu vain koteloon asti - ja kotelon alla ei ole mitään. Maali ei ole kummoinenkaan ongelma, mutta repimisreikien peittämisessä on kyllä jonkin verran hommaa. Suurin pohdinnan paikka on kuitenkin se, mistä ihmeestä saisimme samannäköistä tapettia, jota löytyy parinkin verhokotelon juuresta?  

Satavuotiaiden vanhusten pelastusoperaatio

Haimme sukulaisiltani noin satavuotiaan oven, josta teemme meille hieman nykyistä suuremman ruokapöydän talven aikana. 

Lisäksi ajattelin kunnostaa niin ikään hyvin vanhan pikku apteekkarinkaapin uuteen kuosiin. Sen voisi hioa ihan kevyesti ja sen jälkeen maalata esimerkiksi vaaleansiniseksi tai vihreäksi pikku väripilkuksi sisustukseemme. :) 

Ovessa on vanha 'mummolan' kahva -  jonka toiselta puolelta löytyy yhä suuri, vanha avain!


 

Tässä tuleva ruokapöytämme levy :). Ovi on väriltään kauhtuneen valkoinen. Jätämme oven luultavasti saman näköiseksi, mitä se nytkin on. Tosin saatamme vielä vanhentaa pintaa aavistuksen teräsharjan avulla. Voi olla, että laitamme oven ja päälle tulevan lasin väliin jotakin koristetta. Mietitään yhä, mitä se voisi olla. Koristeen olisi sulauduttava pöydän pintaan, ei hypättävä silmille. 

Vanha lääkekaappi on sen verran kamalan näköinen, että ajattelin hioa suurimmat maalit pois ja sen jälkeen maalata kaapin aavistuksen huolettomammin. Tällöin pinnasta ei tule ainakaan liian uuden näköistä. Sehän olisi pahinta, mitä kaappivanhukselle voisi tapahtua! Kaapin sisältä löytyi mutama hauska yksityiskohta: useita vanhoja lasisia lääkepurkkeja teksteineen. Ehkä niistäkin voisi kehitellä jotakin kaunista tai ...jopa hauskaa. 

Eihän se ollutkaan 50-luvulta!

Kerroimme parisen viikkoa sitten '50-luvun pöytäryhmästä', joka ei omasta mielestäni voinut olla mitenkään ainakaan vanhempi.

Eihän tuo vain niin ollutkaan. Kalusteet ovat 'asiantuntijan' eli erään sukulaiseni mukaan paljon vanhempia - luultavasti 'ainakin 20- tai 30-luvulta'. Täytyypä haastatella vielä kovemman luokan asiantuntijaa historian tarkentamiseksi.

Vanha ovi, josta aiomme tehdä pöytälevyn, on luultavasti noin satavuotias - samoin kuin pikkuinen, vanha lääkekaappikin. Ei olisi minusta arvelemaan esineiden ikää. Onneksi on olemassa oivallisia tiedonlähteitä, joilta kysellä vanhojen, tunnearvoltaan suurten esineiden elämäntarinoista. Tällä kertaa sellaisia kertoi pappalassa kesiä aikoinaan viettänyt pikkupoika.

Palatakseni mummolasta omaan kotiimme, on kyllä todella haastavaa saada vanha sopimaan uuteen - ja toisinpäin.

Eihän siinä mitään, jos talon kiinteä sisustus olisikin vaikka kokonaan 2000-luvun puolelta. Sitäkin toki löytyy; esimerkiksi keittiömme on ehkä viitisen vuotta vanha. Mutta sitten meillä on 80-luvun ikkunanpuitteet - verhojen suojapanelit ovat taas 90-luvulta. Lattia on osittain tältä vuosituhannelta, osittain 90-luvulta. Koko talomme on peräisin 1940-luvulta. Alkuperäiskunnossa lienevät enää ainoastaan talon hirsikehikko ja osa perustuksista.

Vanhoista pohjapiirroksista huomaa myös, että taloamme on remontoitu, muunneltu ja laajennettu pikkuhiljaa vähän joka vuosikymmenellä. Samalla linjalla jatkamme mekin - tilamme perintöä seuraten. 

Joulun valmistelua ja takkapuutelineen suunnittelua

Suunnittelemme uutta sisustusta. Ajattelimme nikkaroida puutelineen takan viereen ja hakea isopappani vanhan puusohvan olohuoneeseemme lisäistuintilaksi - jos se on vain yhä kyllin hyväkuntoinen. 

Meillä lojuu myös siellä sun täällä laatikoita, joista löytyy vähän näperrettävää. Hankimme mm. pari pitkänomaista, ovellista Ikean kapeaa seinähyllyä makuu- ja työhuoneeseemme sekä kaikenlaista pikkutavaraa. 

Juuri nyt olemme saaneet ihan valmiiksi jouluverhot ja parit kukka-asetelmat. Vauvan kanssa - ja toisen silloin tällöin kotoa poissa ollessa - on toteutus välillä astetta hitaampaa. 

Kotitonttu. 

Jouluinen kuosi sopii  itse asiassa aika hyvin vanhoihin tuoleihin ja arkkuun sekä harmaaseen sohvaamme... 

....niin kuin jouluverhotkin. Muu ympäristö on hieman vaalea, mutta antaa olla. Tammikuussa vaihdetaan taas uusi väri. Sisustus on näin aluksi aikamoista kokeilua...

Ajattelimme laittaa vanhan isopappani puusohvan vasemmalle, missä on nyt Ikean säilytyslaatikosto. ...jos sohva on vielä tarpeeksi hyväkuntoinen. Takan ja muurin väliin, jossa nyt on puunkantoteline, teemme rouheasta, raakasahatusta lankusta ja kauniimmista haloista suurinpiirtein takan korkuisen kiinteän puutelineen. Puukantimen otamme tästä tulevaisuudessa pois. 

En tahtonut löytää mistään juuri sellaisen puutelineen kuvaa, jonka haluaisimme tehdä, mutta tämä on sinne päin. Tosin emme aio tehdä välttämättä yhtä yhtenäistä telinettä, jollainen linkin takaa löytyy, vaan vaihtoehtonamme on myös parissa - kolmessa osiossa rakennettu teline: 

http://maijusaw.indiedays.com/2014/09/30/diy-wood-rack/

Tässä olohuoneeseen sopiva lelulaatikko vauvallemme! Oikeastihan tämä on Jyskistä ostettu pyykkikori - mutta huomattavasti kivemman näköinen - ja vähän edukkaampikin - kuin ihan mustat peruslaatikot! :)  Aina voi vähän soveltaa...

Pieniä yksityiskohtia vuoden varrelta...

Kotimme on vielä monesta kohtaa pienen hetken keskeneräinen. Tässä kuitenkin sisustusratkaisujamme kuluneen vuoden ajalta.

Makuuhuoneemme on jokseenkin tummanpuhuva, sänky on musta ja lattiat tummat. Tähän yhdistimme sitten punaisia elementtejä. Kirsikankukat ovat olleet nyt vuoden seinällä. Katsotaan, mitä keksimme seuraavaksi... :) 

Takkamme on hyvin lämmittävä, mutta harmillisen pienikokoinen - niin leveys- kuin pituussuunnassakin - muurin aukkoon nähden, johon mahtuisi vaikka kuinka järeä tulisija. Lisäksi takan väri hieman harmittaa minua - valkea takka kun sopisi paremmin. Minkäs teet - antaa arvokkaan takan nyt vielä olla paikallaan. Olemme korottaneet lyhyenläntää takkaa aavistuksen laittamalla suuret kynttilälyhdyt sen päälle.

Vauvan huoneen ovi oli auki ollessaan aina tiellä ja siihen kompastui herkästi, koska se ei aiempien ratkaisujen takia yksinkertaisesti mahtunut täysin auki. Niinpä irrotimme oven ja laitoimme verhon tilalle. Kuulemme myös tulevaisuudessa vauvan itkun paremmin verhon kuin oven läpi. 

Pyyhepidikkeet löytyivät pari vuotta sitten Kärkkäiseltä. Pyyhkeet ovat Pentikiltä. 

'Ei polku tää' vie mihinkään...'

Teimme toisen tiilistä rakennetuista niittypoluistamme jatkumaan osittain niityn taakse, uuden nurmikkomme puolelle - kasvimaalle asti. 

Kas vain. Polku on pysynyt melko puhtaana itse niityllä - mutta missä nurmikolla oleva, muutaman metrin pituinen, polku kiemurtelee? Taisimmepa pistää sitten melkoisen 'reilun satsin' runsaskasvuista apilaa keväällä polunkin ympärille kylvettyyn nurmiseokseen. 

Apilaa olisi hyvä lisätä nurmikkoa perustettaessa seokseen nurmikon tuuheuden ja tallauskestävyyden parantamiseksi, mutta nurmella olevat polut se peittää taas varsin nopeasti. 

Ratkaisuksi...

...olemme mietiskelleet seuraavaa, melko ympäristöystävällistä torjuntamenetelmää pienen kaasupullon kera: http://www.motonet.fi/fi/tuote/806902/Kemper-kaasupoltin-30mm250mm. Huono puoli ratkaisussa on, että jos aikoo polttaa suurempia aloja, menee kallista pikkupulloista kaasua runsaasti. Uusia kaasupulloja on ostettava suurempia aloja poltettaessa usein, koska pullojen uudelleen täyttäminen ei ole mahdollista - vaikka muuten myrkyttämiseen verraten tämä ympäristöystävällisempi ratkaisu rikkaruohojen torjuntaan onkin. 

Toinen huono puoli taas on, että ainakaan itseäni ei oikein kiinnosta vähän suurempaa, 8-kiloistakaan kaasupulloa raahata mukanani pitkiä aikoja.

Jos valitset kuitenkin erityisesti pihanurmen ja -hiekan välisten reuna-alueiden sekä pihakiveysten kohdalla tehokkaan kasvillisuuden polttamisen rikkaruohojen torjuntamenetelmäksi, on oltava tarkkana, mitä aloja polttaa - eikä välttämättä metsäpalovaroitusten aikoihin. Lisäksi on hyvä ajoittaa polttaminen kevääseen ja yleensäkin siihen ajankohtaan, kun (rikka)ruohot alkavat orastamaan. Näin alut saa mahdollisimman näpsäkästi hengiltä. 

....'nyyyt seen nääään....'

Unohdettujen kesäkukkien hautausmaa

Arkistoista löytyi vielä muutama ihana kesäkuva pihastamme. 

Etana sinilobeliakukkapadassa.

Ruiskaunokkeja luonnonkukkaniityllä elokuun lopussa.

Ovenpielen sinilobeliakukkaruukku. Sinilobeliat kylvin kymmenen sentin tarjouspusseista suoraan ruukkuihin. Ruukun ja saunanpadat löysimme vajojemme seinustoilta keväällä. 

Krassia puuvajan edustalla. Nekin kylvimme vanhoista tarjoussiemenistä, lähtivät hyvin niin ikään kasvamaan.

Niityn elokuista ruiskaunokkilajistoa. 

Peto-etana. Kuin pienikokoinen muinaishirviö - katsokaahan etanan kasvoja.

50-luvun pöytäryhmän kunnostamista

Vanha, kaunis edesmenneen Isopappani pöytäryhmä sai pari viikkoa sitten uuden kodin. Se sai vilvoitella terassillamme viikon ajan, kunnes kunnostimme sen. Pääasiallisin menetelmämme oli vanhan ulkomuodon säilymisen takia ainoastaan mäntysuopa, lämmin vesi, juuriharja ja muutama rätti. Emme maalaa kalustoa, luultavasti emme edes lakkaa. Olemme kalusteiden nykyiseen väriin tyytyväisiä - pöytäryhmä menettäisi maalausprosessissa myös luonteikkuutensa. 

Pöytäryhmä oli ollut pitkään vanhassa navetassa. 

Ei ole täyttä varmuutta, onko kalusto 50- vai 60- luvulta. Isäni vastasi jokseenkin siihen tapaan, että 'siellä se on ollut vuodesta -75'. Tiedossa on myös, että tilalla asunut pappani muutti toisaalle vuoden 1970 paikkeilla. Tällöin pöytäryhmä on luultavasti ollut ainakin jonkin aikaa jo käytössä ennen vuotta -70. Olen varma, että 1940-luvulta ryhmä ei ole - uskoisin sen olevan silloin vähemmän teollisen näköinen. 

Sijoitamme vankahkon, laatikollisen pöydän työ-/TV-huoneeseemme oivaksi tietokonepöydäksi. Tuolit menevät keittiöön - pöytä ei, koska tarvitsemme sinne suuremman. Rakennamme itse asiassa keittiöön talven aikana kokonaan uuden pöydän vanhasta ovesta ja uudesta lasilevystä. Saamme neljän ikivanhan tuolin kumppaneiksi lisätuoleja nykyisistä, niin ikään 4 tuolistamme, kun kevättalvella maalaamme ne samalla ruskean sävyllä. Suunnitelmissamme oli aluksi metsästää kirppareilta vanhoja tuoleja, jotka olisivat voineet olla 'eri pariakin', mutta totesimme, että nykyiset ovat ihan hyvät - sopivat kohtalaisesti vanhoihin muodoltaan. 

Sen verran on tehtävä kunnostamista, että liimaamme yhden irronneen tuolin puolan ja hieman heiluvan jalan puuliimalla takaisin - samoin käytämme puuliimaa vanhan taikinakulhon löystyneeseen vanteeseen. 

Perinteisten huonekalujen puhdistus niin ikään perinteisellä mäntysuovalla. Lämpötila oli nollan tuntumassa.

Pöydän laatikko on juuri sopivan suuri lukuisille papereillemme.  

Pöydän pinta ei ole täydellinen. Levyt ovat lisäksi jostain syystä hieman eri tasossa. Mutta täydellistä emme haluakaan - vaan vanhaa ja aitoa.

Annoimme pestyjen ja pyyhittyjen kalusteiden kuivahtaa eteisessä päivän verran.

Vanhat tuolit jouluverhojen kera. Verhot vaihtuvat luultavasti vielä moneen kertaan talven aikana, kuten pöytäliinakin. Tuolien värisävyssä on selkein eroavaisuus. Päädyssä näkyy 1 uudempi tuoli. 

 ...uuden pöydän sekä maalattujen uudempien tuolien valmistumista odotellessa. Vanhemmat tuolit sopivat sivusta pilkottavaan ikivanhaan arkkuumme mainioisti. Pikku poroaluset ovat Pentikiltä, pöytäliina Jyskistä. Nyt ryhmä näyttää kieltämättä siltä, että 'jokin ei kuulu joukkoon'. Kaupoista saa uudempien tuoliemme maalausta varten maalia, joka näyttää 'lohkeilleelta' - vähän sama idea kuin vastaavassa kynsilakassa. ;) Mietimme, uskaltaisiko sellaista kokeilla - vai ns. perinteisiä perussävyjä. Jos sävy on perinteinen, voimme käyttää nopeampaa maaliruiskua. Lohkeileva pinta on maalattava pensselillä.

Tonttulyhty jouluksi

Rakensimme taannoisena viikonloppuna vanhoista heinäseipäistä lyhdyn portinpieleemme. Ideahan ei ollut erityisen omaperäinen, maalaistaloista koostuvassa hämäläisessä naapurustossamme kun vastaavat, perinteitä kunnioittavat rakennelmat tervehtivät iloisesti ohikulkijoita joka toisen pihatien risteyksistä. Kerranpa näin vastaavan kyhäelmän täälläpäin jopa kerrostalon pihamaalla. Villi veikkaukseni on, että Hämeessä vanhoja heinäseipäitä lienee keskivertoa paremmin saatavilla... ;) 

Tajusimme kuitenkin, että seiväslyhtyhän ihan oikeasti jopa sopii pihaamme. Vastapäätä lyhtyä on niin kuusi- kuin puuelementtiaidan suojaama roskapönttö. Roskiksen toisella puolella on ollut ihmeellinen aukko, josta olemme leikanneet ruohoa, vaikka siinä ei oikeastaan mitään ole koskaan ollut. Nytpä onkin. :) Kesällä kiinnitämme kettingeillä lyhdyn tilalle runsaan, värikkään ja pitkään kukkivan amppelin. 

Rakentamiseen meni puolisen tuntia. Seipäitä ei tarvitse juntata väkisin maahan. Riittää että ne saa tasapainoiseksi kolmioksi, jonka voi sitten kiinnittää rautalangalla yhteen. Näin seipäät voi laittaa maahan keskellä talveakin.

...pystytyspäivä oli ensimmäinen hääpäivämme. Silloinpa kelpasi vääntää rautalangasta!
 

Ajattelimme aluksi valkoista lyhtyä, mutta kaupasta ei löytynyt 'perinteisenä' laatikkomallisena kuin punaisia. Itse asiassa punainen näkyykin valkeaa paremmin etenkin silloin, kun maassa on lunta. Oli muuten yllättävän hankala löytää edullista, tavallista, neliskulmaista lyhtyä: oli ihan vain portinpieleen laitettavaksi 'ihanan kallista' Ristomatti Ratiaa - sitten löytyy iloisille immeisille keltaista, egyptihenkisille kartiota, trenditietoisille pyöreää, Espoolaisille seilorihenkistä ja gooteille hautalyhtyä. Prismassa oli peräti yksi tarpeeksi iso (muttei liian järeä), suorakulmainen malli - ja valikoimaa 20 muuta. Myös Chlas Ohlssonilta löytyi kaipaamiamme heinäseiväshenkisiä lyhtyjä. 

Piha alkaa nyt lyhdystä. Aita ja tuijarivistö on tehty alkamaan vasta n. 6 metriä risteyksestämme pihan suuntaan.