Onnellista Uutta Vuotta 2015!

 Valoisaa.... 

...ja leppoisaa vuoden alkua. <3

Mausteiset kaurarouhesämpylät uudeksi vuodeksi

Jos leivon jotakin, en yleensä ihan kauheasti katsele reseptejä - ellei kyse ole jostakin hieman hienommasta kakusta. Saatan myös vilkaista joskus yhtä, kahta tai kolmea ohjetta ja tehdä niistä omanlaiseni sekoituksen. 

Tällä kertaa kokeilin mausteisia kaurarouhesämpylöitä. Olen ennenkin laittanut sämpylöiden sekaan kaurahiutaleita - mutta näin runsaasti maustetta en ole käyttänyt. Lopputulos oli yllättävän hyvä -rouhevan juureva mutta silti pehmeä - joskin sämpylät olisivat voineet kohota aavistuksen enemmän. Suosittelenkin kuivahiivan sijasta ihan oikeata tuorehiivaa. Kohoaminen on sen avulla erittäin paljon helpompaa (nesteen lämpötila ei ole siis ihan niin justiinsa). 

Vaikka sämpylöissä oli melko paljon maustetta, ei se juurikaan maistunut, vaan teki kivan säväyksen niihin. Hieman enemmänkin siis maustetta voi halutessaan käyttää. :) 

Puolen litran sämpylätaikina: 

2 dl vettä
3 dl punaista maitoa
1 pss kuivahiivaa tai 50 g tuorehiivaa
50 g voita
1 tkl suolaa
1 rkl sokeria
11 dl rouheista sämpyläjauhoa
1- 1,5 dl kaurahiutaleita
ripaus paprikaa
ripaus timjamia
1,5 rkl pizzamaustetta

Lämmitä vesi, maito ja voi kädenlämpöiseksi tai kuivahiivan kyseessä ollessa 42-asteiseksi. Lisää hiiva ja sekoita niin, että se liukenee nesteeseen. Sekoita suola, sokeri, mausteet ja kaurahiutaleet joukkoon. Lisää asteittain vaivaten sämpyläjauhot joukkoon, kunnes taikina alkaa irrota kulhon reunoista ja siihen tulee hieman sitkoa. Kohota tunti leivinliinan alla ja vaivaa, pyörittele taikinasta tasakokoiset pienet sämpylät. Kohota vielä liinan alla puolisen tuntia. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 15 minuuttia. Voitele ennen uuniin laittoa kevyesti vedellä, jos haluat kiiltävän pinnan sämpylöihin. 

Valmiit sämpylät. Itse en voidellut niitä vedellä ja en ollut turhan tarkka koon kanssa. Kauniimman lopputuloksen toki saa, kun tekee tasaista jälkeä. Itse valitsin tällä kertaa nopeuden. :) 

Taikinan kohotus. 

'Sallattikaukalon' uusi elämä Hämäläisessä maalaistalossa

Vanha salaattikaukalo sai kuivua pari vuorokautta saunassa, jonka jälkeen siirsimme sen tupakeittiöön leipäkoriksi. Kaukalo on sen verran kookas - noin 60 x 15 cm - että se vaatii hieman tilaa ympärilleen. Asettelimme sen tämän vuoksi ainoaan kohtalaisen tilavaan ja valoisaan paikkaan - keittiön ikkunan eteen.  

Jouluomenatkin saavat koristaa kaukaloa... kunnes menevät parempiin suihin. :) 

 Kaukalon pinta on melkoisen kulunut. Siinä oli hakattu kuulemma vanhan ajan 'sallattia', toiselta nimeltään rosollia, jollakin kovalla metalliesineellä rikki - siitä naarmut. Yllätyin kaukaloa juuriharjalla puhdistaessani myös iloisesti: sen erittäin harmaa pinta vaihtui 'nuorennettuun' versioon. Puu ilmeisesti kului harjatessa sen verran, että nuoremman puun pintaa tuli aavistuksen verran enemmän esille. 

Vanhan 'sallattikulhon' ja puulaatikon kunnostamista

Joulu on ohitse - ainakin melkein. Ensimmäisen, niin sanotun välipäivän, alettua päätin alkaa jälleen tositoimiin. Puhdistin kaksi sukulaisillani aikoinaan käytössä ollutta vanhaa puuesinettä ja vein ne 'joulusaunaan'. 

Alun perin luulin, että pienempi esineistä olisi vanha makkaranvalmistuskaukalo, mutta isoäitini kertoili jouluna hänen luonaan vieraillessamme esineistä ihka oikeita tarinoita: 'makkarakaukalo' olikin todellisuudessa 'sallattikulho'!  Siinä on tehty kerralla suuria määriä rosollia - toiselta, 'vanhan kansan' nimeltään sallattia - käyttäen murskaamiseen jotakin morttelin kulhossa olevan pienen murskaimen tapaista, mutta isokokoisempaa välinettä. 

Tästä johtuvat lukuisat naarmut kulhon puisessa pinnassa (tämän päivityksen kuvissa esineet ovat tosin ylösalaisin kuivumassa, ja naarmuja ei sen vuoksi näy). 

Isosta puulaatikosta ei kukaan tietolähteistäni osannut sanoa mitään. Se kertonee, että laatikko saattaa olla vieläkin vanhempi kuin iso- tai iso-isomammani käytössä ollut salaattikulho - taikka sitten tämä esine on ollut 'miesten käytössä'. Itseksemme olemme pohtineet, olisiko  laatikko voinut olla esimerkiksi työkalu- tai hevostarvikepakki? Saranoiden osat laatikon reunassa kertovat sen olleen aikanaan ainakin kannellinen.

Pesin vanhukset kylppärissämme juuriharjalla ja mäntysuovalla kuuman veden kera, musta vesi roiskuen. Housut ja paita kastuivat kauttaaltaan, kylppärin seinästä tuli mustankirjava - ja aikoinaan Tapiolan Stockmannilta kaupunkikäyttöön ostamani Hai-saappaat saivat entistäkin mustemman pinnan, ja sisäpuolellensa muhevan vesivuorauksen. 

Nyt hienot puukaukalot saavat kuivua saunassa muutaman päivän ajan. Teemme sallattikulhosta keittiöön leipäkorin ja isommasta laatikosta eteiseen lehtitelineen. Laitamme ison laatikon alle huopatassut lattian suojelemiseksi - muuten emme kunnosta esineitä. Ne saavat jäädä ihan niin arvokkaiksi vanhuksiksi, kuin jo ovatkin. :) 

Kippoja ja kuppeja

Olen löytänyt muutamia vanhoja kahvipannuja ja kattiloita, jotka olen puhdistanut ihan vain mäntysuovalla. 

Pannut pitäisi ehkä 'oikeaoppisesti' käsitellä joillakin erityisemmillä aineilla, mutta en ainakaan toistaiseksi sitä ole tehnyt, koska suurin osa niistä on melkoisen pohjaan palaneita. Työ olisi siis turhan suuri. 

Lisäksi en usko näiden olevan erityisen arvokkaita rahallisesti. Ainakin parista kattilasta löysin leiman, jossa kerrotaan että ne on aikanaan tehty Puolassa. Pidämme nyt näitä yleisilmeeltään valkoruskean keittiön pitkän kaappirivistön päällä, jonne ne sopivatkin mainiosti. Aiemmin keittiö näytti juurikin kaappien päältä siltä, että sieltä puuttuu jotakin. :)

Pidän itse kaikista eniten vanhasta lasten potasta. Tuskinpa enää otamme sitä käyttöön, vaikka tarvetta voisi 1-2 vuoden päästä ollakin. Saattaa olla meinaan mukavampiakin vaihtoehtoja kuin tämä. ;)

Tämän kannun saimme eräältä sukulaiseltamme, eri paikasta kuin muut kipot. Hän ajatteli sen sopivan edellisten joukkoon - ja sopiihan se, vallan mainiosti. :)

Sininen kansi on kahvipannussa kaunis yksityiskohta. 

Vanhan apteekkarinkaapin tuunausta

Tavoitteenamme on kunnostaa pienehkö, hyvin vanha puinen lääkekaappi, pikku väripilkuksi maanlähesten sävyjen kyllästämään tupakeittiöömme. Sijoitamme kaapin tuvan  kapealle sivuseinälle talonpoikaissohvan ylle.

Tarkoituksenamme on hioa ensin kaapista vanhat, pahasti halkeilleet valkeat maalit pois. Maalaamme kaapin sen jälkeen turkoosin-/ taivaansiniseksi ja asettelemme pintaan vanhojen lääkepurkkien, värikkäiden tupakka- ja tikkuaskien sekä muiden sopivien purkkien etikettejä, jotka liimaamme kansiin kirkkaalla askartelulakalla. Lopuksi lakkaamme kaapin pinnan. 

Maalaamme kaapin suurinpiirtein tämän lastenhuoneen lipaston väriseksi: 

http://maalaiskotimyllyhaassa.blogspot.fi/2014/08/pikkukamarin-uusi-vanha-lipasto.html. 

...ja lakkaamme tällaisella: 

http://www.slojd-detaljer.fi/jaostot/puu-metallityot/pintakasittely-liima/lakat/askartelulakka-kiiltava-pid1151. 

Pyrimme säilömään siis kaapin - ja vähän muutakin - historiaa 'kansiin'; lääkepurkkien etiketit kaapin ovissa kertovat näin pikku kaapin alkuperäisestä käyttötarkoituksesta.

Kaapin alle on tehty kivana yksityiskohtana vaakapuu sekä pikku tapit, joihin voisi ripustella jotain mukavaa. Kaappi on yhä likainen ja huonossa kunnossa. Emme ole vielä puhdistaneet emmekä hioneet sitä. 

Kaappi oli täynnä vanhoja lääkepurkkeja: asperiinia, voiteita, yskänlääkettä ja erilaisia liuoksia. Lisäksi siellä oli mm. partavettä ja vanua. Säilytämme purkit. Irrotamme niistä etikettejä kaapin pinnan koristeluun ja jätämme kauneimmat purkit kotiimme koristeeksi.

Esimerkiksi tämä glyserolipullo on todella hauska ja kaunis. Sen etiketin voi myös irrottaa helposti. En tosin ole varma, onko juuri tämä tarpeeksi kaunis etiketti kaapin pintaan. Se on ainakin hieman rispaantunut reunostaan...

Vanhan ajan särkylääke. Tarkistimme asian rasian takana olevasta tuoteselosteesta. 

...ja 'Työmieshän' on aivan pakko laittaa kaapin oveen 'talteen'! :) 

Kuka kertoisi reppujen ja vanhojen esineiden tarinat?

Löysimme sukulaisiltamme pari vanhaa, osin jo homeessa ollutta reppua. Homeet lähtivät 60 asteen pesuissa, jotka tein repuille kahdesti - tahranpoistoaineen kera. 

Aiomme vielä pudistaa juuriharjalla pari kaukaloa sekä yhden leipäkorin näköisen, puisen esineen. Lisäksi varastoin pari tupakka- ja tulitikkuaskia vanhoilla etiketeillä. En tiedä, laitanko niitäkään koskaan mihinkään esille, mutta on kiva säästää vanhoja, hienoja juttuja - sen puitteissa, mikä mahtuu talteen. 

Toinen repuista on armeijan vanha reppu. Emme tiedä, onko se peräisin sota-ajalta vai uudempaa tuotantoa. Todennäköisesti uudempi. 

Aion ottaa käyttöön toisen - tai jopa molemmat reput, sen verran hienoja ovat. 

Alla oleva reppu on reilusti uudempi, kuin yllä oleva, armeijan reppu. 

Mitäköhän tässä kaukalossa on aikanaan tehty? Voisimme käyttää tätä säilytysastiana jollekin pienelle...

Tämä ei liene kaulin perinteisimmästä päästä... 

Tästä korista voisimme tehdä esimerkiksi leipäkorin keittiöömme. Korissa oli sen navetasta löytäessäni erittäin paljon vanhoja laskuja, kuitteja, raaka-ainetilauksia sekä - pikkulinnun luuranko. Voisimme maalata kopan ennen käyttöön ottoa esimerkiksi valkoiseksi. 

Olisiko tämä ollut aikanaan navetassa jonkinlainen työkalupakki? 

Vanha tupakkarasia on näyttävä. Ongelmana on vain se, mihin tätä voisi käyttää? 

Rojua, rojua - osa 1

Ajattelin esitellä lyhyesti vähän pikkuesineitämme. Olen löytänyt sukulaisiltamme kaikenlaista pientä, jonka voisi säästää ja josta voisi ehkä joskus tehdä jotakin hauskaa sisustuksellisesti. Seuraavassa esittelen osan puusta ja metallista valmistetuista vanhoista esineistämme. 

Ihan kaikesta en ole vielä valitettavasti keksinyt, mihin ihmeeseen niitä voisi sisustamisessa käyttää - varsinkaan, jos ei halua kotinsa seinistä museota tai romuvarastoa. Jokin selkeys on oltava, vaikka vanha upeaa onkin. Kaikkea ei vain voi laittaa esille. 

Laitanpa esineet siis näin aluksi virtuaalisesti kaapin päälle. 

En tiedä juuri mitään esineiden historiasta. En ikää - enkä tarinaa. Monen kohdalla käyttötarkoituskin on hämärän peitossa. No, pienet lihasahat ja naskalin tunnistan ehkä juuri ja juuri... 

Mukin ja taskumatin ikä ja alkuperä on niin ikään arvoitus.  

Kaikista kummallisin esine itselleni on tämä kenkämuotti. Ovatko ihmiset olleet ennen vanhaan 'jokamiessuutareita' vai onko muotti esimerkiksi kenkien korjausta tai lankkausta varten? 

Vanha, muita esineitä sisälleen kätkevä pärekori on nyt keittiön kaapin päällä koristeena - puinen saavi taas puutarha- ja sisustuslehtien säilytyspaikkana. 

Uutta ilmettä olo- ja makuuhuoneisiin

Uskon, että lukijat eivät liene täysin hahmottaneet tupakeittiömme kokonaisilmettä - siitä kun on keskellä olevan muurin vuoksi hieman haastavaa saada kerralla kokonaiskuvaa. 

Seuraavassa hieman uusia kuvia olohuoneemme takka- ja sohvanurkkauksesta. Esittelemme lisäksi varsin järkevän, pienen hankintamme makuuhuoneeseemme. 

Tupakeittiön sohvanurkkauksenkin matto vaihdettiin punaisesta valkeaksi. Vanha arkku on siirretty sohvan toiselle puolelle samalla seinällä nyt olevan talonpoikaissohvan vuoksi. Ikkunoista ei suinkaan näy heijastuksia tuvan valaistuksesta, vaan lukuisat, kirkkaat led-valomme terassin heinäseipäässä sekä pihamme omenapuissa. 

Ostimme makuuhuoneen seinälle, sängyn päätyyn, Ikeasta pikku liukuovilla suljettavat hyllyt. Ne ovat yhdessä lähes saman kokoiset, kuin 160 cm leveä sänkymme, joka mahtuu juuri ja juuri huoneeseen. Hyllyköt ovatkin mainiot yöpöydän korvikkeet. Hyllyt olivat hieman askeettiset, joten laitoimme päälle kynttilöitä ja pienen jouluvalosarjan. Hyllyjen alle upotimme neljä pyöreätä pientä yövaloa - omat valokatkaisijat asennettiin molemmille puolille.  

Talvinen maisema tupakeittiömme sohvalta käsin. Oksaväliverhot ovat kauniit - joskin aavistuksen roikkuvat, koska vauvamme oli vetänyt niitä näemmä jonkin verran verhonipsuista irti... ;) 

Talonpoikaissohvan ja tuvan kunnostamista - osa 2

Siirsimme eilen vanhan talonpoikaissohvamme tupakeittiöömme. Kannoimme aluksi sohvan paikalla aiemmin olleen Ikean matalan, mustan lipaston toisaalle. Muokkasimme muutenkin hieman tupaamme. Raahasimme punaiset hapsumatot pois, noudimme toisesta huoneesta valkoiset niiden tilalle ja muutimme arkkujen, lelulaatikoiden ja muiden pikkuesineiden (kuten massiivisten, vanhahkojen stereoiden) paikkoja. 

Ehdottomasti vaikeinta vanhojen huonekalujen kotiuttamisessa on löytää tyyli, joka sopii niin muun sisustuksemme - kuin tuvan yleisen ulkonäön kanssa - yhteen. Kokeilemallahan tuo löytyy.

Seuraavaksi alamme metsästää sopivaa liimapuulevyä ja pinnoitetta. Nyt olemme punertavan sävyisen puuvahan kannalla. Petsikin voisi sopia. Ainakaan Kodin Terrasta emmekä K-raudasta löytäneet oikean kokoista levyä - ei sinnepäinkään. Onneksi tässä on vielä muutama rautakauppa jäljellä. Jos sopivaa ei löydy, on levy tilattava erikseen. 

Vain kansilevy ja (mahdolliset) pehmusteet puuttuvat.

Vanha sohva on osittain samassa linjassa suurehkon Askon kulmavuodesohvamme kanssa. Siirsimme arkun sohvan viereen ja väliin Jyskin pikkulipaston, jonka saimme eräänlaisena lahjoituksena sukulaiseltamme. Sohvan taakse voisimme liimata jonkin seinätarran ja kiinnittää viereiselle sivuseinälle vanhan pikku apteekkarinkaapin, kunhan saamme sille uuden maalipinnan. Nykyinen seinätarra löytyi ihan lähimmästä Prismasta. Teksti oli aika pitkä, joten lyhensin sitä rajulla kädellä. Olenkin saanut jo pari huomautusta, että 'puuttuuko tästä nyt jotakin'... No tottahan toki. Lyhyestä virsi kaunis, jos sille linjalle lähdetään! ;) 

Tässä melkein kokonaan tuvan puoli tupakeittiöstämme. Keskellä huonetta, takan takana lymyilevä valkoinen muuri toimii massiivisena tilanjakajana.

Niin ikään kulmavuodesohva sai alleen valkoisen maton edellisen punaisen tilalle. Matto on melko vanha, miehehi Askosta aikanaan ostama. Matto oli ihan liian iso pienehköihin huoneisiimme. Huoneet ovat pieniä, koska niitä on tehty 90-neliöiseen taloomme varsin monta. Taloa halkoo pitkä, kapea käytävä, jonka varrella ja päädyissä huoneet ovat. Pitkänomainen talon malli johtuu taas laajennuksesta pituussuunnassa. Leikkasimme siis mattomme keskeltä poikki - säilyi muuten oikein hienona. Näin meillä on kaksi täsmälleen sohvien edustalle kooltaan sopivaa mattoa. Ikkunan takana välkkyy heinäseiväs jouluvaloilla. 

Vanhan talonpoikaissohvan kunnostaminen - osa 1

Aloitimme suurinpiirtein satavuotiaan, mutta jo 40 vuotta navetassa lojuneen hienon, edesmenneen Isopappani sohvan kunnostamisen tuomalla sen meille. Sohva taisi luulla jo viimeisen leposijansa löytyneen - vaan toisin kävi. 

Puhdistin todella likaantuneen puusohvan puutarhaletkun, juuriharjan ja mäntysuovan avulla. Lika oli niin pinttynyttä ja sitä oli niin paljon, että melkein voimat loppuivat. Työskentelin toisaalta tehokkaasti: sohva oli puhdistettu, huuhdeltu, kannettu sisälle ja kuivattu kevyesti liinoilla noin 1,5 tunnissa. 

Toisaalta ulkona oli kyllä pirun kylmäkin - lisäksi satoi ihan reilusti vettä. 

Nyt kuivatamme sohvaa pari päivää. Siirrämme sen sitten tupakeittiöön lipaston tilalle.

Joudumme vielä ostamaan sohvaan noin 65 cm X 175 cm kokoisen liimapuulevyn sohvalaatikon päälle (kansi puuttui, koska sohva oli toiminut aiemmin sänkynä) ja joko maalaamaan tai petsaamaan sen jollakin 'punamulta'-tyylisellä maalilla tai petsillä. Sohvan väri on hyvin punertavan ruskea, joskin maali on kulunutta. Voi olla, että maalattua osaa on sen vuoksi myös hieman vanhennettava. 

Haimme vuosikymmenien myötä likaantuneen sohvan navetasta. 

Tästä kuvasta näkyy niin sohvan väri - kuin lian määräkin - parhaiten. Laatikko piti irrottaa sohvan päältä ja puhdistaa sohva- ja laatikko-osat erikseen, koska ne olivat pohjaa ja jalkoja myöden pinttynyttä likaa täynnä. 

Sohva ennen puhdistusta. Laatikko takana.

Puhdistettu sohva eteisessämme. Sohva kiiltelee puutarhaletkulla pesun jäljiltä: laitoimme alle pahvia ja sanomalehtiä ja sitten kuivasimme vielä kevyesti sohvan. Se muuten täytti lähes kokonaan eteisemme. Tällä tavoin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Aiemmin pidin eteistämme edes jonkin kokoisena - enää en. ;)

Limsakorista lelulaatikko & monenlaisia väliaikaisratkaisuja

Puhdistin vanhan, puisen limulaatikon jälleen kerran hyväksi havaitulla mäntysuovalla ja juuriharjalla. Pyyhin laatikon sen jälkeen hieman kostutetulla keittiörätillä ja kuivasin lopuksi talouspaperilla. Laatikko jäi toki kosteaksi, joten jätin sen päiväksi lämpimän takan päälle. Teemme laatikosta vauvallemme kirja- tai muun lelulaatikon. Nyt se ei ole vielä oikealla paikalla. Laitamme sen lattialle vasta, kun saamme viereen vanhan puusohvan. 

Olemme valmistelleet joulua ja siivoilleet asuntoamme sekä tehneet pienimuotoisia väliaikaisratkaisuja paikkoihin, joihin emme ole vielä löytäneet sopivia kalusteita. 

Vanhan limulaatikon sisällä oli kaikennäköisiä vanhoja pulloja, jotka jätin pois odottamaan jotakin muuta käyttöä. Korista tulee vauvamme kirja- tai lelukori. Takkasetti on nyt takan päällä, koska emme voi pitää sitä toistaiseksi lattialla. Ryömimään oppinut vauvamme kun on siitä erittäin kiinnostunut... 

Puhdistuksen jälkeen. Pullot ovat jättäneet hauskasti jälkensä puuhun.

Korin pääty. Naulat ovat nähneet elämän jos toisenkin. 

Edelliset hyasintit menivät jo hieman huonon näköisiksi, joten askartelin uuden asetelman. Tässä ei ole kuin sammalta, jäkälää ja pari puolukanvarpua. Nopea toteuttaa. Männynkävyt olisivat sopineet tähän hienosti, mutta en löytänyt niitä enää pihaltamme tässä vaiheessa talvea- ainoastaan risuja... 

Anttilasta ostettu jouluinen lyhty eteisessämme. 

Tupakeittiömme keittiön osuus. Näky on hieman sekainen, koska en viitsinyt korjata pienen tuttipulloja vain kuvaamista varten pois. Lisäksi Marimekon peltipurkit eivät ole väreiltään ehkä ihan yhteensopivat muuhun keittiöön.... Mutta keittiömme kaapiston päällä olevista vanhoista kipoista olen ylpeä! Eivät ole muuten maksaneet mitään. No, sen verran että olen nähnyt vähän vaivaa puhdistamalla ne mäntysuovalla.  

Tässä kohtaa ei ollut vuoteen mitään muuta kuin viherkasvi. Ajattelimme kuukausi sitten ripustaa naulakon kohdalle Ikean astiakaapin, mutta se olikin muutaman sentin liian leveä. Lisäksi mietimme viereisen kaapiston kanssa samannäköistä keittiön pöydän jatkopalaa kukan kohdalle, mutta hylkäsimme tämänkin ajatuksen. Parhaiten tähän sopinee kaappi, joka on aivan erinäköinen, kuin vieressä oleva keittiö. Nyt kaappi on mietinnän alla ja siksi aikaa teimme pienen väliaikaisratkaisun: eteisestä uuden vuoksi yli jääneen naulakon. Ainakin joulun ajaksi keittiöpyyhkeet menevät tässä mainiosti. Keväällä ompelen sammutuspeitteellemme uuden pussin kirkuvan kirkkaanpunaisen tilalle ja ripustan sen tähän. 

Arkistoimme TV-huoneeseen niityltä ensi kevättä varten keräämämme unikon- ja pellavansiemenet. Viime syksynä mieheni petsasi tummaksi 1990-luvun puunvärisen 80 cm X 1,5 m arkkulaatikon (tosin 90-luvulla sitä tavattiin kutsua TV-tasoksi).