Talomme on rakennettu vuonna 1940. Vanhasta kyläkaupasta hirsiseinineen ei ole kuitenkaan enää mitään muuta jälkeä kuin talon pitkänomainen muoto. Kaikki on uudistettu ulkoseiniä myöden.
Vanhaa taloamme on korjailtu useiden vanhojen pohjapiirrostenkin mukaan asteittain eri vuosikymmeninä - useita kertoja. Väliseiniä on purettu ja pystytetty uudelleen. Siinä määrin, että esimerkiksi eräästä välieteisestä, samasta paikasta, löytyy tällä hetkellä valokatkaisijat kolmeen eri huoneeseen. ;) Joskus olemmekin ihan piruuttamme testauttaneet vieraitamme, keksivätkö he, mistä valot saa mihinkin huoneeseen päälle. :D
Olemme todella tyytyväisiä taloomme, varsinkin, kun vaihtoehtona samaan ostohintaan olisi tältä seudulta saanut keskimäärin aikamoisia romahtamispisteessä olevia rötisköjä homesaunoineen - vaihtoehtoisesti myös ehkä keskuksista liian kaukaisella sijainnilla - tai sitten liian läheisillä naapureilla.
Pahin puute omakotitalossamme on ehkä 1990-luvun 'ihan ok' pesutilat, joille on tehtävä kuitenkin viiden vuoden kuluessa täydellinen remontti. Pienehkö epäkohta ovat myös lattian väriin osittain epäsopivat kaapistot - jotka kuitenkin saimme edellisten asukkaiden jalomielisyydestä niin sanotusti ilmaiseksi. Sen verran hyvä etu, että emme heivaa niitä ihan vielä jätelavalle.
 |
| Kotimme kauhistus. |
Pari päivää sitten aloin mietiskelemään toden teolla, miksi ihmeessä katkaisen valokuvan, jonka taustalla on ikkuna, aina suurinpiirtein keskeltä kahtia. Ja kas, syyllinen löytyi: 1990- luvun vitivalkoiset, suuret verhokotelot. Näitä ihanuuksia löytyy peräti neljästä huoneesta ja viidestä ikkunasta, joista kaksi on melko suuria kulmaikkunoita.
Mitä enemmän hankimme taloomme satavuotiaita huonekaluja, sitä enemmän alkavat verhokotelot suorastaan häiritsemään. Ne eivät yksinkertaisesti enää kuulu joukkoon.
Tulevaisuudessa aiomme repiä kotelot alas ja laittaa tilalle kauniit, metalliset verhotangot. Ajankohta on kuitenkin hieman hämärän peitossa, koska homma on melko iso. Repiminen sinänsä ei olisi vaikeata, mutta koteloiden alle jää 'tapetinkoloja': vieressä oleva tapetti tai maali on tietenkin laitettu vain koteloon asti - ja kotelon alla ei ole mitään. Maali ei ole kummoinenkaan ongelma, mutta repimisreikien peittämisessä on kyllä jonkin verran hommaa. Suurin pohdinnan paikka on kuitenkin se, mistä ihmeestä saisimme samannäköistä tapettia, jota löytyy parinkin verhokotelon juuresta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti