sunnuntai 5. lokakuuta 2014

lauantai 4. lokakuuta 2014

Karhunvatukoiden uusien kasvannaisten siirtäminen

Pihamme muhkeat, sinimarjaiset karhunvatukat ovat toki ilo makuherhermoille ja silmille, mutta rivistö rikkoo nyt uutta pihaamme - karhunvatukat kun sijaitsivat aiemmin pihan 'perällä'.

Tehtyämme keväällä 2014 takapihan vatukkarivistön takana olleesta tunkiosta ja vanhasta pellosta nurmikkoa - eivät vatukat enää sovikaan täysin katsetta hivelevästi pihamaallemme.

Tavoitteenamme on siirtää kaikki kolme karsinallista; viitisentoista rivimetriä vatukoita, pihan uudelle perälle kahden vuoden siirtymäajalla. 

Tänä syksynä siirrämme puolet uusista kasvannaisista ja katsomme, miten ne lähtevät tuottamaan ensi kesänä marjoja. Jos vatukat juurtuvat edes kohtalaisesti uuteen maaperään, siirrämme loputkin. Näin saamme keskipihaan eheämmän nurmikentän. Karhunvatukat tuottavat satoa vasta toisena kesänä.  

Siirretyt vatukat kannattaa kastella. Paras siirtoaika on alkukesästä tai syksyllä, jolloin maa on märkää ja ilma ei ole liian kuuma. Vähänkin lämpimämmällä säällä paljasjuurisia voi pitää hetken vesiämpärissä, kunnes ne siirretään. Vatukoita voi lannoittaa siirron jälkeen ja muutenkin kerran - pari kesässä tuhkalla, hakkeella, yleislannoitteella tai hevosen- tai lehmänsonnalla. 

Talven ajaksi ne olisi hyvä peittää esimerkiksi havuilla, jos kasvuvyöhyke on kolme tai enemmän. Asumme itse kakkosvyöhykkeellä, joten emme ole peittäneet niitä. 


Keskeltä taakse. Siirsin vatukoita kolmen-neljän kasvannaisen ryppäinä koettaen saada juuristoa mahdollsimman pitkältä maasta mukaan. Juuret olivat sen verran leveät, että istutuskuopasta oli kaivettava pitkänomainen ja monesti aika leveäkin, jotta juuret menisivät 'luonnolliseen' asentoon maahan. 




Potero siirtolaisia odottamassa. Kuoppaa ei kannata kaivaa liian syväksi. Vatukka ei juurru, jos ne istutetaan syvälle. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että pyrkii istuttamaan kasvaimen samaan tyyliin, miten se on aiemmassakin kasvupaikassa ollut. 



Uudet kasvannaiset ovat kohtalaisen pitkiä, piikikkäitä (piikit ovat noin sentin pituisia ja paksuja) ja muhkeita. Siirsimme kuusiaiden viereen jo keväällä parikymmentä taimea, mutta ne eivät lähteneet kasvamaan ihan kunnolla - ovat noin puolet- 1/3-syksyn kasvannaisten koosta. Asiaan saattoipi vaikuttaa ilmasto siirrettäessä: lämmintä melkein 30 celsiusta ja vadelmat odottelivat siirtojen välissä kottikärryissä vartin verran paljasjuurisina (ämpärillinen kylmää vettä olisi ollut kiva). Onkin jännittävää, miten nyt siirretyt taimet lähtevät kasvamaan verrattuna keväällä istutettuihin.
 
Vatukoita kahdessa rivissä. Kuvassa näkyy oikeastaan vain uudempi rivi, koska keväällä istutettu on vielä 'puolituisia' täynnä. Vaikka sää oli kostea, kastelin vielä varmuuden vuoksi hieman nyt istutettuja isompia taimia. Istutin rivin parin metrin päähän pihaa rajaavasta kuusirivistöstä. En tiedä, miten kuuset ottavat vettä lähialueilta. Tuskinpa kuitenkaan merkittävästi, koska ovat nekin vielä pieniä taimia. 


Lisää karhunvatukasta blogissa: 






Vanhaa ja uutta

Keittiömme on saanut viime viikon aikana hieman uutta ilmettä vanhojen astioiden ja kaapista löytyneiden vaihtoverhojen myötä. Astetta romanttisempi syyspäivitys! 


Keittiön kaapiston päällä oli kovin tyhjän näköistä. Asettelin sinne mäntysuovalla puhdistamani vanhat pannut ja kattilat, jotka löytyivät sukulaisteni osittain varastona toimivan navetan kätköistä. Kaappien keskellä taitaa olla mikron paikka, mutta oma mikromme ei siihen sopinut. Väliaikaisena ratkaisuna purnukat. 



Mustat paneliverhot vaihtuivat tuplaverhoihin: mustaa ja pitsiä. 


Niin ikään navetan kätköistä löytynt vanha pärekori. Kori sisältää kaikenlaisia vanhoja pikkuseineitä, joille emme ole vielä löytäneet paikkaa.

Elokuussa kaivamani täysin puhdistamattomat vanhat esineet. Katsotaan, mitä näistä keksisi tuunailla... 


Navetasta löytyi myös pikkuruinen, taidokkaasti veistetty saha. Tämän voisi jossain vaiheessa ripustaa seinälle. Mutta minne - sekin on vielä visainen arvoitus.