Taivaallisia kirpputorilöytöjä

....ja sitten lisää paheksuntaa aiheuttavia paljastuksia maallisesta omaisuudestamme. 

Emme ole ostaneet oikeastaan mitään pikkuisellemme uutena - ehkä muutamia  tämänhetkisiä vaatteita lukuun ottamatta.

Yhden sitterin ja leikkimaton tosin ostin satunnaisessa mielenhäiriössä ihan oikeasta vauvantarvikeliikkeestä. Huh! Onneksi häiriintyneet teot ovat viime aikoina vähentyneet. Odotankin innolla seuraavaa maanista kautta. Ai niin, yksi Pentikin nallehan tuli 'ostettua' - lahjakortilla. 

Vakavasti puhuen olemme saaneet ihanilta ystäviltä ja sukulaisiltamme melkein kaiken - kalusteista, hoitopöydästä, leluista, kirjoista, turvaistuimista tai lampaantaljasta lähtien - kaikenlaista muuta olen sitten hankkinut lisäksi kirppareilta. Mainitsemisen arvoisena  mm. kaksi Baby Björnin hyväkuntoista rintareppua 4 €/kappale ja lähes käyttämättömiä, kauniita vauvanvaatteita 50 c- 2€ kappale. 

Vinkkinä mainittakoon, että kristillisissä myyntiliikkeissä kannattaa käydä. Tiedä häntä, mikä siinäkin on (gospelpitoinen taustamusiikki?) - mutta niissä tekee usein parhaat löydöt. 

Ihaa ja Kengu maksoivat n. 3 € kappale - ovat melkein kuin uudet.

Olen hankkinut tämänkaltaisia mekkoja muutamia muitakin - mm. ruutukuosisina ja samettikankaisina - malli on niissä samantyylinen kuin tässäkin versiossa. :)

Talomme sisustuksesta ensimmäisen asuinvuoden jälkeen

Olemme asuneet juurikin nyt omakotitalossamme tasan vuoden. Talo oli todella hyvässä kunnossa tänne muuttaessamme - esimerkiksi tapetit olivat enemmän kuin mieleemme, samoin lattiat. 

Etsimme alun perin kaupungin läheiseltä maaseudulta vanhaa, mutta kohtalaisen hyväkuntoista ja kohtuuhintaista omakotitaloa, jossa voisi asua saman tien ilman suurempaa remonttia - isolla tontilla. Tämä olikin varsinainen löytö (no ainakin meille, jos ei muille). Alakerrassa asuintilaa on 90 neliötä, yläkerrasta rakentamatonta tilaa löytyy vielä n. 70 neliötä. Yläkerran aiomme rakentaa lähitulevaisuudessa.  

Talomme vahti 'Torsti'. Torsti on syntynyt Askossa. Kaulapannan löysimme tänne muuttaessamme omenapuun oksalta roikkumasta.

Tilallemme muuttaessamme olin  ensimmäisillä kuukausilla raskaana ja 'liikkeellä oli oksennustautia', joten hankimme kohtalaisen nopeasti ja tehokkaasti huonekalumme periaatteenamme että musta ja harmaa ovat varsin hyviä perusvärejä. Hankimme näin runsaasti etenkin mustaa - ja enimmäkseen Ikeasta - joskin esimerkiksi mattoja, verhoja tai lyhtyjä on ostettu vähän sieltä sun täältä. 

Mustaa ja harmaata. Vaikka mainostin äsken polleasti Ikeaa, hankimme sohvan kuitenkin Askosta. Kauniit oksaverhot ovat löytö Hemtexin alennuskorista. Kuva on otettu maaliskuussa, koska tällä hetkellä vauvamme on vallannut koko sohvan - laiskanlinnoituksemme on siis levitetty täyteen mittaansa ja vuorattu leluarmeijalla. Musta kattovalaisin löytyi Chlas Ohlssonilta. Sohvan alla on kirkkaanpunainen, Sotkasta hankittu karvamatto. Matto tuo kivasti mustanharmaaseen väriin kontrastia. Alun perin matto oli melko suuri, mutta leikkasimme sen kahtia - toinen kappale on sohvan toisella puolella. 

Kuvissa on vain osia kodistamme. Suurin osa kuvista on tupakeittiöstämme - loput yksityiskohtia muista huoneista.

Väreiltään mustanpuhuvan makuuhuoneemme sängyn päädyn puoleinen seinä oli aika täynnä pientä likaa ja naulanreikiä. Ne sai aika hyvin piiloon oheisella tarralla. Selailin aluksi netistä tunteja ja tunteja toinen toistaan hienompia seinätarroja - ja tietenkin otimme ja ostimme ne pari hassua tarraa, jotka sitten loppujen lopuksi edes hankimme - ehkä hieman koomisesti - lähimmästä Prismasta.

Ensimmäinen talvi kului raskaana oleillessa: töissä, kursseja käydessä ja gradua valmistellessa. Sitten tuli kevät - valmistuin - ja lapsemme syntyi. Kesällä nukutimme vauvaa vaunuissa ja rakensimme pihamme uusiksi. 

Nyt syyskuussa, piharemontin ja muun puuhastelun valmistuttua, olemme ehtineet pohtia jonkin verran kesken jääneitä kohtia sisustuksestamme. Esimerkiksi oikeanlainen ruokapöytä puuttuu vielä - samoin pari pikkukaappia keittiöön. Varteenotettava vaihtoehto  ovat vanhat huonekalut huutokauppalaitokselta. 

Pari päivää sitten luonnonkukkaniityltä kerätty kimppu. Pitsiliinan hankin kirpputorilta. Autenttisuutta lisäämäsä taustalla kasa desinfioituja tuttipulloja. ;)

Tämänhetkinen ruokapöytämme on ehkä hieman liian pieni. Se on mieheni 'poikamiesajan' sinällään oikein hieno ja vankka, täyspuinen pöytä, jonka pinnan vaalea puun väri ei kuitenkaan sovi tupakeittiön muihin väreihin - etenkään lattiaan ja ikkunanpuitteisiin tai sohvaamme. Siksi olen peittänyt pöydän ja tuolit hupuilla ja liinalla. Meidän piti ostaa alun perin mustat tuolinhuput, mutta kiireessä (eli raskaana kaupassa oksennellessa ;)) emme löytäneet kuin valkoisia. Huput ostimme ikeasta, liinat Jyskistä - ja vielä liinan päällä olevan pitsin kirpparilta. Tuolin nojalla oleva iso pitsipäiväpeite on niin ikään kirpparilta. Ihan ok järjestely - kunnes - luultavasti viimeistään jouluna - pikkuisemme vetää koko paketin alas. :D Täten meillä on parikin ihan hyvää syytä ostaa ihan uusi pöytä...
 

Keittiömme ikkuna.

Pikkuisemme serkkutyttö kävi kylässä - joten leivoin tänä syksynä viidennen omenapiiraan. Olen tehnyt ne sunnuntain valmismurotaikinapohjista, johon lisään omia omenalohkoja ja päälle itse tehdyn voi-kaura-sokeri-kaneliseoksen. Ja lopuksi hieman vaniljakastiketta päälle  - helppoa ja nopeaa. Pöydällä myös niityltä talteen keräämiämme unikon- ja pellavansiemeniä sekä auringonkukkia.

Talossa valmiina ollut, keittiön kaunis verhotanko.

Kodissamme on lähes kauttaaltaan jonkin verran pikku sydänesineitä seinillä tunnelmaa tuomassa. Olisikohan nämä hankittu Kodin Anttilasta. Oikealla pala keittiön maustehyllyä. Hankimme niin hyllyn kuin maustepurkitkin Ikeasta.

Pikkusemme ei vielä tarvitse syöttötuolia - mutta vieraanamme ollut 2 -vuotias serkkutyttöpä tarvitsi. Takana jälleen hieman 'elettyä elämää' -  kasa leluja. 

Keittiö kaipaisi uusia verhoja. Aluksi paneliverhot tuntuivat tosi kivoilta, mutta oikeastaan tähän sopisi paremmin runsaammanpuoleiset verhot. Ns. verhokappamme on Ikean läpikuultavasta sivuverhosta taitelultu kyhäelmä ;D. Oikealla vanhempieni vanhalta maatilalta löytynyt hieno, ehkä jopa satavuotias perintöarkku. Emme ole käsitelleet arkkua mitenkään. Puhdistimme sen vain hieman kostutetulla liinalla, jossa oli pieni määrä saippuaa - sen jälkeen pyyhimme kuivalla pyyhkeellä. Jos arkun käsittelisi liian uusiksi, ei se enää välttämättä säilyttäisi vanhaa, arvokasta ulkonäköään. Katossa roikkuviin lyhtyihin olemme säilöneet kasvimaalta nostamamme, kuivatut sipulit.

Vanhemmiltani löytynyt toinen, ikivanha pikku arkku. Olen vasta puhdistanut sen ja paikka on hieman hakusessa. Lisäksi arkun saranat ovat osittain rikki. Olkoon nyt kutenkin aluksi käytävän varresta löytyneessä sopivassa kolossa vaa'an ja vaatekaapin välissä. 

Toinen vanhemmiltani löytynyt vanha, hieno arkku. Tämä on tuplasti isompi kuin edellisessä kuvassa oleva. Tässä arkussa säilytämme vanhoja sanomalehtiä sun muuta sytykkeeksi kelpaavaa roskaa - jonka sitten voimme kätevästi polttaa, koska takka on arkkua vastapäätä.

Talon perällä olevan 'Tv-/ työhuoneen' lipastoa koristavat pikku hiirulaiset. Toiselta on ilmeisesti joku vauvamme serkuista jo ehtinyt nyhtää viikset pois.. ;) Nämä löytyivät pikkuruisesta sisustusliikkeestä. 

Tunnelmanluojat takkamme yläpuolella. 

Kuva on takan vierestä. Takkamme on keskellä tupakeittiötämme. Tuvan keskellä on suuri, vanha savupiippu ja muuri. Tämän vuoksi saisimme takan toiselle puolelle myös puuhellan tavallisen hellamme lisäksi - halutessamme. Talomme pitkänomaisen muodon vuoksi lämmityksellistä hyötyä siitä tuskin kuitenkaan olisi. 

Vinkki: ripusta sipulit suuriin metallilyhtyihin sisustuselementiksi

Kasvatimme omalla kasvimaallamme pari penkillistä puna- ja keltasipulia. Kuivatimme sipulit saunan lauteilla parisen viikkoa, jonka jälkeen listimme ne. Mutta missä ihmeessä säilyttäisimme ne? 

Mieleeni ei tullut muuta, kuin vanhempieni 80-luvun suuri kanaverkkokori, jossa sipuleita säilytettiin, suuren, vanhan kuivakaapin pohjalla. Ajatus kanakopasta ei oikein nostalgiastaan huolimatta houkuttanut, joten oli keksittävä jotakin omaan sisustukseen sopivampaa.

Vein kuivatut sipulit ulos, jossa listin ne ja harjasin suurimmat mullat kevyesti juurikkaanpesuharjalla pois.

Kas, tokmannilla oli rumia, suurikokoisia lyhtyjä (joita en olisi kyllä ihan lyhtyinä ainakaan mielelläni käyttänyt). Niistä sai kuitenkin oivat, nykyaikaan mukaillut 'kananverkkokorit' sipuleille. Tällainen ilmava paikka on sipulille hyvä, sillä kosteassa tai liian tiiviissä ne saattavat homehtua. 

Ostimme niin ikään Tokmannilta muutamia eri kokoisia ripustuskoukkuja sipuleille. 

Laitoimme sipulilyhdyt tupakeittiömme ruokailunurkkaan roikkumaan niin, etteivät ne ole täysin samassa tasossa keskenään. Eri mittaisilla koukuilla onnistui hyvin. Sipuleita voi napsia kätevästi ruo'anlaittoon tästä tupakeittiön nurkasta - ovat aina käden ulottuvilla - ja taatusti kuivassa ja ilmavassa paikassa!

Pyykinkuivaustelineen maalaus

Pihan suurikokoinen, valkoinen, rautaputkesta tehty pyykinkuivausteline oli taloon vuosi sitten muuttaessamme aivan ruosteessa. Valkoinen väri ei muutenkaan erottunut pihassa erityisen edukseen. 

Heinäkuussa 2014 harjasimme ruosteet, irtonaisen vanhan maalin, sammaleet ja muun telineeseen kertyneen töhnän pois teräsharjalla ja viimeistelimme puhdistuksen hiekkapaperilla. 

Maalasimme telineen tummanvihreällä metallimaalilla. Teimme maalauksen hyvin nopeasti ja rouheasti, koska teline itsessään oli jo valmiiksi pinnastaan aika röpelöinen. Maalia kului hieman odotettua enemmän, koska metallia maalatessa maali ei tietenkään jää kiinni siihen samalla tavalla kuin puuhun, koska puu imee yleensä reilusti itseensä maalia - sileän metallin pinnasta taas maali valuu herkästi pois.

Jos maalaa vähänkin kovemmin ottein, tekee pensseli pintaan heti syvät uurteet. Maalia piti siis 'hipsiä hienovaraisesti' tai sitten lähestulkoon 'pudotella' reilummin metallin pintaan. Toisaalta taas reilumpi maalikerros uhkasi valua pois pyöreistä pinnoista. En ollut maalannut aiemmin metallia, joten olipa ihan uusi kokemus. 

'Kaunis', vanha pihatelineemme.

No nyt se maastoutuu hieman paremmin! 

Erittäin rouheasta maalaamisesta huolimatta saimme kohtalaisen tasaisen maalipinnan.

Myyrien metrotunneli ja muita tarinoita

Elämme viimeisiä kesän kauniita päiviä. Kohta se alkaa. Syksy.  

Pellavat yllättivät.  

Iloinen, pieni vihreä lude napostelemassa kukkaa silmät vilkkuen. 

Kukkaketo hämmästyttää viikoittain uutuuksilla.   

Punaisia poskia.
 

Tonttimme alivuokralaiskäpälöitsijät kulkevat omia polkujaan (Niin. Vastahan me saimme nurmikon vihertämään). Etelä-pohjois-suuntainen myyrien metrotunneli valmistuu konsanaan länsimetroa nopeammin - kustannustehokasta kahden kekoaseman päivävauhtia.

 

Vastavärejä.    

Luumuinen iltapäivä

 Piipahdimme pikaisesti pirpanan kanssa katsastamassa pihamme luumusatoa...

Pihamme kolmesta puusta tulee tänä vuonna hieman viime vuotta vähemmän, mutta silti ihan kohtalaisen paljon pieniä, liiloja riikunoita sekä keltaisia,  suurempia luumuja. 

Luumut ikivanhan olohuoneen arkkumme päällä.

Syksyn sadon säilöntää

Kävin aamulla pirpanan kanssa hakemassa kaupasta hieman hillo- ja mehupurkkeja. Kaikkiin menee omenaa eri muodoissaan. Saa nähdä, riittääkö tämä määrä!

Laitoimme saunan lauteille n. kolmanneksen sipulisadostamme kuivumaan. (Saunaa ei mieheni riemuksi käytetä siis pariin viikkoon.) Sipulit olisi hyvä nostaa jo elokuun lopussa - nyt nostimme ne hieman liian myöhään. Tänään pitäisi kaivaa ylös sitten loput. Sauna on hyvä paikka sipulien kuivattamksen ennen niiden listimistä eli naattien kiertämistä pois. Ajattelimme aluksi kuivattaa sipulit puuvajassa, mutta koska ilma on kylmä ja kostea, se ei olisi ollut erityisen hyvä paikka. Sipulit säilytetään  listimisen jälkeen sisällä ilmavassa ja kuivassa paikassa - esimerkiksi kanaverkosta tehdyssä kopassa.

 

Teimme paljon hilloa karhunvatukoista. Kaikkea kun ei viitsi kokonaisenakaan säilöä - tai laittaa viinimarjamehua maustamaan. Vatukat muuttavat keittäessä väriään tummansinisestä haaleanpunaiseksi. 

70-lukulaisesta rytökasasta keskiluokkaiseksi statuspihaksi

Etupiha alkaa näyttää wanhan polttotunkion sijasta pikkuhiljaa peruskaupunkilaispariskunnan unelmien rintamamiestalon pihamaalta. Tosin kahden - tai edes yhden auton - tallia ei ole, mutta tehdään se sitten joskus myöhemmin (eli ei ehkä koskaan). 

Vajat maalattu ja hiekka uudistettu. Terassi maalattu ja öljytty. Pakollinen grillikin hankittu. 'Kun isoisä ensimmäisen traktorin osti' -aikaiset kukkapenkkihirvitykset raivattu maan tasalle. Niin, ja tässähän on nyt parempikin perhe kyseessä - terassilta kun löytyvät ihan ulkokaiuttimetkin. 

Vakavasti puhuen olemme tehneet yhdessä kesässä ihan kelpo työn - oikeastaan varsinaisen uudisraivauksen. Pihaunelmat (Ah!)toteen.

Sitten seuraa varoituksen sana: ....tässä ei vielä kaikki.

Salaisena tavoitteenamme on voittaa 'vuoden palkintopiha' (http://www.riihimaki.fi/Riihimaki/Ymparisto/Siisti-Riksu/Ajankohtaista/Siisti-Riksu--pihakilpailu/)  -titteli. 

Vuonna 2034. 

Wanhasta punamullasta hieman maanläheisempään sävyyn maalattu vaja - sekä rikkaruohosta raivattu ja hiekoitettu pihamaa.

Pakollinen omenakuva (tehostaa maalaisromantiikan tuntua). 

Hankimme muutamat Erikat korostamaan terassiamme.

 Paikka auringossa.

Pihaamme ympäröi tämännäköinen rytökasa - tarkemmin voimalinjan alla kulkeva oja ja vanhoja tunkioita. Teimme pari sireeniaitaa pihan rajaksi. Ne saattavat toivon mukaan estää pikkuisemme juoksentelua tulevaisuudessa ojanpohjia tonkimaan. Koko kuvan ala oli jämäkkää vadelma-koiranputkirytökasaa ja tunkiota. Teimme tähänkin uuden nurmikon. Koiranputket, vadelmat, nokkoset ja voikukat uhkaavat silti yhä tunkea hakkeesta, maisemointikankaasta ja nurmesta läpi. Betoniporsaita emme uskaltaneet poistaa kulmasta - koko piha kun olisi saattanut sen seurauksena romahtaa alaspäin reilusti. Ehkä joskus raivaamme ne pois...

Teimme vajojen jatkoksi työkonekatoksen, jonka pohjustimme maisemointikankaalla ja pihahiekalla. Katos pitää vielä maalata. Mahdollisesti teemme siihen vielä yhden seinän vajojen taakse jemmatuista, vanhoista talon remontointilaudoista. Katoksenkin ympärillä on uusi nurmi, josta valitettavasti tunkee yhä vanhaa koiranputkea, nokkosta ja voikukkaa(poistimme runsaasti juurakkoa, mutta näemmä emme saaneet ihan kaikkea pois). Palkintopiha odottakoon siis vielä. 

Nurmikkomme uudistamisesta

Heinäkuun puolivälin tienoilla, hiekkapihan uudistamisen jälkeen, tilasimme hetimmiten 5 kuutiota multaa pihaamme. Tarkoituksenamme oli tehdä uusi nurmikkokulma alla näkyvän keinun viereen etupihallemme - sekä alempana pihamaalla olevan suistomaisen, laajan kuopan tasoittaminen. Levitimme kaiken mullan suoraan vanhan nurmen päälle. Se lähtee kasvamaan siitäkin mainiosti, jollei ole turhan tarkka maan korkeuden kanssa.

Levitimme mullan käsin lapion ja kottikärryjen avulla -  alan ollessa pieni jyräsimme ennen siementen kylvämistä kaiken päältäajettavalla ruohonleikkurilla.  Traktorilla ei kannattanut jyrätä näin pieniä maa-aloja, koska se olisi voinut hieman rikkoa pihaa - ja käsijyrää emme viitsineet ostaa, kun ruohonleikkurin renkaatkin olivat tarjolla. ;) 

1. Etupihan kulmanurmen uudistaminen

 5 kuutiota multaa - ja tietenkin suoraan uuden hiekan päälle. Tosin muuta järkevää paikkaa ei pihassamme ollut. Multa piti lapioida tästä todella varovaisesti kottikärryihin.

Lopun mullan tasoitimme oheiseen kulmaukseen. 

Tässä nurmikko oli hiekansekaista. Levitimme siis vanhan, huonon nurmen päälle suoran multaa - jyräsimme mullan, ja kylvimme siemenet. Kuuman heinäkuun aikaan nurmea piti hieman sadettaa, koska halusimme sen itävän mahdollisimman nopeasti.

Hiekalle jäi aavistus multaa, mutta se kului pois ja liuottui kivien väliin sateella.

2. Taaemman pihan 'deltan' tasoittaminen

Tähän alavaan 'suistoon' lisäsimme lähes puolet tilaamastamme mullasta. Olimme kylväneet paikalle jo aiemmin uuden nurmikon, mutta siihen oli jäänyt valtava kuoppa - joka oli ollut siinä todennäköisesti kauan meitä ennen. Nyt täytimme kuopan - uuden nurmikon päälle - sitten jyräsimme mullan ruohonleikkurin avulla ja kylvimme paljon uutta siementä päälle. 

'Delta' alapihalta päin kuvattuna.

Uuden mullan jyräystä. Meilläpä oli tähän oiva apuväline. Haravoimme tosin vielä jyräyksen jälkeen nurmialat, koska muutoin pinta olisi jäänyt liiankin 'nahkeaksi' ja kaikki vesi olisi liukunut sitä pitkin pois - kuten siemenetkin. 

Nurmikko jäi odottamaan kasvamistaan....