Ruohottuneen hiekkapihan kunnostaminen

1. Tästä aloitimme... 

Talomme etualan hiekkapiha oli tilallemme muuttaessamme päässyt ruohottumaan pahoin. Pihatien keskiosat olivat hyvän näköisiä, mutta kaikki reuna-alueet olivat niin ruohikon peitossa, ettei niistä nopeasti katsoen tiennyt, että siinä on joskus ollut rikkaruohojen sijasta ihan kunnollinen pihamaa. Suurehkot reuna-alat näyttivät  lähinnä epämääräisiltä rytökasoilta. 

Kaivoimme pihan kolme reuna-aluetta pääsääntöisesti käsin auki lapion, rautaharavoiden ja puutarhaharojen avulla. 

Puolivälissä kaivuu-urakkaa löysimme Agrimarketista työkalun hiekkapihan kaivamiseen:

https://www.agrimarket.fi/Piha_ja_Puutarha/pihan-tarvikkeet/tyokalut/heilurihara-wolf-garten-gy-m/. 

Työkalulla sai hieman nopeammin pihaa auki, mutta homma oli silti hieman hidasta ja tylsää mitä tahansa välinettä käyttäen, koska ruoho oli useimmiten paksua mattoa. Suuri osa oli siis kaivettava lapiolla auki tai möyhennettävä useaan kertaan.

Joka tapauksessa tämä uusi työkalu nopeutti ja helpotti ruohikon rikkomista todella paljon. Sillä oli huomattavasti kevyempää - ja muutenkin helpompaa - kaivaa maata kuin lapiolla tai pienillä haravoilla. Multamaahan tai saveen työkalu ei pysty, mutta pelkkään hiekkaan se pureutuu erinomaisesti!

Agrimaretista löytynyt 'Wulfgarten -heilurihara' (https://www.agrimarket.fi/Piha_ja_Puutarha/pihan-tarvikkeet/tyokalut/heilurihara-wolf-garten-gy-m/) helpotti huomattavasti muokkausurakkaamme. Sillä on käyttöä myös jatkossa, koska maaperään jäi tietenkin voikukan- ja muiden rikkakasvien juuria ja siemeniä, joten niitä tulee varmasti kasvamaan uudenkin hiekan päälle ainakin vielä muutamana seuraavana kesänä. Aiomme myös myrkyttää hiekalle nousevia kasveja - mutta mekaaninenkin käsittely on lisäksi paikallaan. 

Autotien pää näytti epämääräiseltä. Mietimme aluksi paremman ruohikon tekemistä, mutta päädyimme tieosuuden laajentamiseen, koska kuvassa olevan huonon nurmen alta löytyi hienoa pihahiekkaa kohtalaisen laajalta alalta. Kuvassa oikealle päin on ilmeisesti kulkenut aikoinaan pihan vanha tie, joka on siirretty myöhemmin eri kohtaan.

Pihan toisestakin päästä löytyi vanha hiekkapiha.

Vajan seinustalla on vanha parkkipaikka. Sitäkään ei ihan sellaiseksi alussa tunnistanut. Tässä olemme jo tehneet hieman raivaustöitä. 

Kolmas tien pää, joka on vajojen edustalla. Tämä alue kasvoi tihentä ja kauneinta nurmikkoa - jonka alta niin ikään löytyi pihahiekkaa. Piirsimme valkoisella spraylla kaaret pihan muokattavien kohtien rajoiksi. Etualalla hiekkalaatikko, joka oli aivan älyttömässä paikassa - varisevan omenapuun alla. Poistimme koko laatikon  ja kylvimme nurmen tilalle. Hiekan lapioimme takapihalle kuoppaisen maan tasausaineeksi. 

Kaivoimme useimmat parenneltavat alueet loivan kaaren muotoisiksi, koska pihamme parempien hiekka-alojen reunat ovat kaikki muutkin alun perin kaaren muotoisiksi tehtyjä.

2. Ruohon raivaus vanhan hiekan päältä

.....'Ja tästä se lähtee!' 

Edellisen kuvan tien pää on laajentunut tuplalevyiseksi. Laitoimme narut kaivettavien alojen reunaksi, jotta saamme tasaisen tuloksen. Kaaren muotoisiin kulmiin ja päihin maalasimme spraylla rajat. Ruoho lähti reunoilta paksuna mattona. Kuvassa näkyvät ruohomöykyt on kaivettu lapiolla.

Toisen pihantien pää on reunustettu niin ikään narulla tasaisen jäljen turvaamiseksi. Loppuosa, joka on kaareva, on taas maalattu valkealla spraymaalilla.  

Ruohomaton rullausta pois hiekan päältä. Matto oli viitisen senttiä paksu. Tästähän olisi joku onnekas saanut vallan mainiota siirtonurmea 'Huvilan ja huussin' tapaan! ;)



Keinun alla oleva vanha parkkipaikka on nyt raivattu. Sen jälkeen aloitimme raivaamaan vasemmalla olevaa puolta. Tämä oli ainoa kohta pihatien reunoissa, jonka alta ei löytynytkään ihan joka kohdasta hienoa pihahiekkaa (ihan pieneltä alalta löytyi kovaa savea). Yritimme poistaa ruohotupsut ja rikkakasvien juurakot niin hyvin, kuin mahdollista, muokatusta maasta. Niitä valitettavasti jäi sinne kuitenkin jonkin verran. Kaikista pienimpiä juuria on lähes mahdoton saada täysin pois. 

Jätimme kolmanteen muokattavaan osioon lievästi kaareutuvan muotoisen nurmialan. Aioimme laittaa siihen uuden hiekkalaatikon ensi kesänä. 

3. Pihan tasaaminen traktorilla

 

Lainatraktori komeilemassa uuden, laajennetun pihatien päällä. Kaivoimme takalevyn avulla ainoan alan, jota emme saaneet järkevästi käsin avattua. Ala oli n. 2*3 metriä kooltaan ja kovaa savimaata. 

Tasasimme möykkyisen, muokatun maan ensin vankalla metalliharavalla - ja sen jälkeen vielä traktorin takalevyllä. 

Ruohon alta paljastunut hiekka oli niin hyvää itsessään, että emme olisi välttämättä edes tarvinneet uutta sen päälle. Päätimme kuitenkin ostaa soraa hieman kauniimman - ja ennen kaikkea tasaisemman - lopputuloksen saamiseksi. 

Vanhan parkkipaikan edustalla oli aika laaja, loiva kuoppa maassa. Tarvitsimme uutta hiekkaa ennen kaikkea tämän kuopan tasoittamiseen. Tässä kuvassa on pelkästään ruohikon alta löytynyttä vanhaa sorapintaa. 

4. Uuden soran levittäminen käsin

Tilasimme 9 kuutiota uutta soraa. Soran laatu oli 'pihamurske 0-16mm'. Sora oli ehkä aavistuksen liian karkeaa. Parempi laatu olisi saattanut olla esimerkiksi '0-8 mm'. Levitimme kaiken käsin lapion ja kottikärryn avulla. Olisimme saaneet traktorin helposti lainaan, mutta emme ottaneet tähän konetta, koska käsin tehden sai tasaisemman lopputuloksen.

Uutta soraa. Tätä ei ole vielä tasoitettu. Takana uusi sireeniaita, millä ympäröimme pihamme alueet, joiden takana kasvoi runsaasti nokkosta, pajua, vadelmaa ja muuta pusikkoa. Sireeni on nopeakasvuinen ja todennäköissti peittää tehokkaasti takana olevat pusikot - sekä rajaa piha-alueen selkeämmäksi. 



Tässä sora on tasoitettu. Uusi, valmis ensimmäinen tien pää ja parkkipaikka. (vasemmalla ruohoala, johon tilasimme tämän jälkeen multaa ja teimme täysin uuden nurmikon. Kasasimme multaa ja kylvimme siemenet suoraan vanhan nurmen päälle). 

Toinen tien pätkä lähes valmiina. 

Oiva apuvälineemme - tilan vanhat, uskolliset kottikärryt.

Kolmas tien pätkä valmiina. Levitimme hiekkaa ensin uudistetuille aloille ja vasta sen jälkeen keskelle pihaa, jossa oli vanha, hyvä hiekka jo ennestään.  Kuvasta näkyy aika selkeästi rajat, jotka olisivat tietenkin jääneet pihaan ilman uuden hiekan tasaista levittämistä kauttaaltaan joka puolelle. 

Terassimme elämää toukokuusta elokuuhun

Jälkeenpäin otettuja kuvia katsoen terassimme ulkonäkö on muuttunut jonkin verran aina siitä riippuen, mikä kesäkuukausi on ollut menossa. 

Muutokseen vaikuttaa toki huhtikuussa terassin lattian öljyäminen puunvärisestä harmaaksi - ja heinäkuussa terassin kaiteiden maalaus valkoisemmaksi ja siistimmäki. 

Hankimme myös terassille ulkokäyttöön tarkoitetut kaiuttimet, jotta saamme musiikin ja radion kuulumaan puutarhassakin. 

Maaliskuusta alkaen terassiamme kaunistaneet orvokit ovat valtavan kauniita ja kestäviä kukkia, mutta ne lakastuvat heinäkuun puolivälin tienoilla. Kaivoin siis toistensa päälle kaatuilleet, pitkävartiset orvokit pois heinäkuun 20. päivän tienoilla ja vaihdoin ne muratteihin ja ahkeraliisoihin - joka toiseen laatikkoon muratteja, joka toiseen aheraliisoja. 

Ahkeraliisat kukkivat koko kesän, aivan loppusyksyyn asti, ja eivät kaipaa kummempaa hoitoa. Vanhoja kukkia voi aina välillä nyppiä pois, mutta yleisesti ottaen niille riittää, että multa on koko ajan hieman kostea. Samoin muratit ovat vähään tyytyväisiä, hyvin kasvavia, ja lähes missä oloissa tahansa menestyviä, mainioita terassikasveja. 

Taidankin ensi keväänä istuttaa muratit ja ahkeraliisat laatikkoihin saman tien - ja luopua orvokeista. Eipä tarvitse nyppiä orvokeistakaan joka ilta lakastuneita kukkia pois (tämä sen vuoksi, etteivät lakastuneet kukat kasvattaisi siemenkotia, jotka vievät vielä kukkivilta kukilta voimia). Ensi kesänä pikku nyyttimme on jo sen verran liikkuvainen, että muussa elämässä kannattanee maksimoida tehokkuus.

Aivan terassime edessä komeileva omenapuu toukokuussa. Istutin maaliskuun lopussa, hieman ennen pienokaisemme syntymää, pelkästään sinisiä ja keltaisia orvokkeja kuuteen kukkalaatikkoomme, ne kun vastaväreinä näyttävät yhdessä mukavalta. Värikkäät pikkulyhdyt ovat Jyskistä. Ne sopivat kivasti orvokkien kanssa kaiteille. 

Kesäkuinen, sumuinen ilta. Taustalla näkyvä valkoinen pyykinkuivausteline maalattiin heinäkuussa vihreäksi. Maastoutuu paremmin maisemaan - ja näyttää muutenkin paremmalta (valkoinen teline oli niin ikään tänne muuttaessame pahasti ruostunut, sammaloitunut ja kulunut). 

Heinäkuinen, helteinen ilta. Terassille on hankittu nyt grillikin. Keräilin viereisiltä pelloilta niittykukkia silloin tällöin terassille maljakkoon. Uudet terassikukat koristavat reunoja ja kaiteetkin on jo maalattu. 

Viileä ilta elokuun lopussa. 

Saamme runsaan omenasadon. Viime vuonna tänne muuttaessamme omenoita vaivasi jokin hometauti, mutta nyt ne eivät näytä hullummilta. Liekö auttanut alkukeväästä, maaliskuun lopussa, rajulla kädellä oksien leikkaaminen. Tällöin puusta tulee ilmavampi, eikä sato homehdu niin helposti.

Ahkeraliisoja elokuussa. 

'Tervetuloa'. 

Perintösängyn uusi elämä

Haimme vanhemmiltani viimeeksi 80-luvun puolivälissä käytössä olleen, 65-vuotiaan pinnasänkyvanhuksen kotiimme kunnostettavaksi pikkuista tulokastamme varten. Sänky oli toiminut aiemmin kahden sukupolven vauvojen petinä, kunnes se varastoitiin pois tarpeettomana.

Aika kului. Sänky jäi lojumaan hylättynä ja pölyisenä, maali hiljalleen lohkeillen entiseen, sukumme kaikenlaisen vanhan tavaran hautausmaana toimivaan navettarakennukseen. Päätimme pelastaa paitsi tunnearvoltaan suuren, myös valtavan hienon sänkyvanhuksen. Pinnasängyn elämä sai jatkua uuden värisenä.

Sängyn    hakiessamme se oli kirkkaanpunainen, samassa 70-luvun kuosissa, missä se oli ollut minunkin mainitussa pedissä aikoinaan tuhistessani. Päätimme päivittää sänkyvanhuksen 2010-luvulle ja värjätä sen pehmeän harmaaksi. Puitteet saivat jäädä valkoiseksi, mitkä ne olivat aiemminkin olleet. Uudistimme kuitenkin maalipinnan kauttaaltaan.



Poistimme sängystä aiemman kirkkaanpunaisen, pahasti lohkeilleen maalin. Yritimme ensin käyttää tavallista maalinpoistoainetta. Se ei ollut kuitenkaan paras keino, koska aine on kalista ja sitä olisi tarvittu erittäin paljon, jotta olisimme saaneet kaiken täysin pois. Yhdellä käsittelyllä sänky jäi tämän näköiseksi.



Kokeilimme seuraavaksi poistaa maalia sekä kuumailmapuhaltimella että pienellä lastalla. Näillä saimme maalin täysin pois. Kuumailmapuhallin oli maalinpoistotavoista sekä nopein että tehokkain. Tässä kuvassa sängyssä on vielä vanhaa maalia jäljellä.



Sänkymme on siitä kätevä, että sitä saa jatkettua sitä mukaa, kun lapsi kasvaa. Pienoiseksi yllätykseksemme sängyn pohjan rimat olivat edelleen lähes alkuperäisessä kunnossa. Ennen vanhaan tehtiin todellista 'isomummolta tyttärelle' -laatua!



Vanhan huonekalun tuunaus uudeksi ei ole hätäisten ja heikkohermoisten hommaa. Meillä meni projektiin pari kuukautta aikaa. Esimerkiksi maalin poisto oli hidasta, koska sängyn pinnoissa oli paljon kaarevia pintoja. Maalinpoistomisaineet ja uudet maalit maksoivat ehkä hieman enemmän kuin keskiverto, uusi pinnasänky. Työtunteja taas ei voi rahassa mitata.

Pinnasänkyvanhus uudessa kodissaan.



...vain vauva puuttuu. Vauvamme syntyi parin päivän päästä tämän kuvan ottamisesta.

Terassin öljyäminen

Lumen alta paljastunut terassimme lautapinta näytti olevan pienen puhdistuksen ja suuren pintakäsittelyn tarpeessa: kevätaurinko kertoi terassistamme totuuden  lempeän talvivalaistuksen hälvettyä. Puhdistimme terassin painepesurilla, jonka jälkeen öljysimme sen pariin kertaan harmaaksi sävytetyllä puuöljyllä. 

Ymmärsimme myös terassimme lattian kriittisen tilan asennellessamme parvekelaatikoita pinnaltaan heikossa maalissa olevien, kevätauringossa kylpevien kaiteiden reunoille. 

Terassimme puhdistui silmin nähden, kun näytimme sille hieman painepesurin nokkaa.

Ensimmäisen käsittelykerran jälkeen öljypinta ei näyttänyt erityisen hyvältä. Painepesurilla pesty, mutta jo alun perin kulunut laudoitus oli imenyt harmaata öljyä epätasaisesti. Terassi olisi hyvä öljytä säännöllisesti, mielellään n. joka toinen vuosi, jotta se ei menisi tämän näköiseen kuntoon.



Toisen öljyämiskerran tulos näyttää jo paremmalta! Toki olisimme voineet vielä öljytä terassin kolmannenkin kerran, mutta lopputulos on joka tapauksessa alkuperäiseen verrattuna moninkertaisesti parempi. 

Lisäsimme alkukeväästä terassillemme myös sinikeltaiset orvokit, terassin puitteiden väriset lyhdyt koukkuineen sekä uudet kalusteet. Pöytä näyttää pieneltä, mutta on jatkettava. Jatketun pöydän ympärille mahtuu 8-10 suurta tuolia. Asettelimme kulkuväylän molemmin puolin pienet pallotuijat valkoisilla kivillä koristeltuihin kukkaruukkuihin. Harkitsimme aluksi keskikokoisia puksipuita, mutta miksipä ei tuijia - hintakin oli 1/10-osa hieman paremman puksipuun arvosta. Rappuralli etualalla ei ehkä ihan sovi kokonaisuuteen, mutta on välttämätön kuraisten saappaiden puhdistamiseen.

Terassi kuvattuna ulko-oveltamme käsin. Pöydällä kukkivat tulppaanit ja mustikanvarvut. Valkeat kaiteet jävät vielä odottamaan maalausta. Yhdestä kaiteen aukosta puuttuu pari ristikkäin menevää valkeaa lautaa. Terassimme avaraa päätyä jakaa vanha heinäseiväs, johon on kiinnitetty Led-valosarja. 

Hoitopöydän tuunaus

Saimme hieman ennen pienokaisemme syntymää eräältä tulevista kummeista hienon, vanhan, itse nikkaroidun hoitopöydän.  Pöytä on järeä ja keskimääräistä suurikokoisempi.  

Hoitopöytä oli parempi kuin käypä (pöydän alla on mm. vetokori ja suuri tila tarvikkeille), mutta ulkoasu kaipasi hieman viimeistelyä - pöytä oli tehty mm. vanhoista keittiökalusteista ja laudoista. Yhdessä kulmalaudassa oli sen vuoksi näkyvä, iso reikä.  

Päätimme kulkea helpoimman kautta ja päällystää pöydän kauttaaltaan satiinikankaalla. Ostimme palan sinistä satiinikangasta, koska olimme päättäneet, että tytönkin huone voi olla sininen. :) Sininen sopi hyvin myös huoneen aiempaan sisustukseen, koska verhot olivat siniset ja seinät valkoiset. 

Vedimme kankaan reunat pala palalta siistiksi nopeasti ompelukoneella ja tämän jälkeen niittasimme kevyesti rypytetyn kankaan kauttaaltaan kiinni pöytään järeällä niittarilla. Keskelle, säilytysosion peitoksi, teimme 'verhot', jotka saa vedettyä auki. Verho-osion peittona ylhäällä on pikku kappa. 

Kuva on otettu ennen syntymää. Pöytää koristaa vielä tässä vaiheessa 'ensimmäinen' nalle. 

Uusi käyttötarkoitus vanhalle heinäseipäälle

Tilamme entisistä asukkaista joku on ollut varsin innovatiivinen keksiessään kivan valaisimen terassille - ja samalla avaran tilan rikkojan turhan suurelle aukolle terasimme päädyssä. 

Viime elokuussa tänne muuttaessamme katselimme seivästä ja mietimme, että 'ihan kivahan' tuo on. Mutta, mutta... pimeiden syysiltojen ja talven koittaessa huomasimme, että meillähän on ihan mahdottoman kaunis valaisin ja tunnelman luoja siinä! Loistava idea siis - kiitos sille, joka sen onkaan aikoinaan keksinyt... :) 

Seiväs valoineen on kaunis ja tuo meille niin pimeinä syys-, talvi- kuin kesäiltoinakin tunnelmaa. 

Seiväs roikkuu terassin katosta vahvojen, tummien narujen avulla. Ympärillä yksi väritön, kirkas valosarja.

Tavisvalokuvausta ja -kuvankäsittelyä - irtiotto kilpavarustelusta

Kokeilin hieman uuden pokkarimme - Sony DSC-HX50V säätöjä. 

Kameramme ei ole tosiaankaan mikään pro, mutta ihan kelpo peruskuvia sillä näemmä saa. Kamerassa mm. 30 x zoomi ja 20,4 megapixeliä - lisävarusteena Clas Ohlsonin 8 euron minijalusta sekä kameralaukku. 

Olemme päättäneet, ettemme tule lähivuosina edes harkitsemaan järjestelmäkameraa saati kalliimpaa pokkaria - käytössämme on kuitenkin vielä lisäksi kaksi kohtalaisen hyvää älypuhelinta, joista löytyy kamera. Osa blogimme kuvista onkin otettu älypuhelimella - kulkee kätevästi aina taskussa. 

Kuviemme käsittely ja kuvapohjat on ainakin tähän mennessä tehty ihan perus-Power Pointilla ja Windowsin omalla kuvankäsittelyohjemalla. Molemmathan ovat periaatteessa nykyvaatimuksiin verraten erittäin "rajoittuneita" ominaisuuksiltaan. Jatkossa voisimme kokeilla jotakin ilmaiskuvankäsittelyohjelmaa. 

Emme lähde kuitenkaan mukaan kameroiden ja kuvankäsittelyohjelmien "kilpavarusteluun", vaan luotamme pahimmillaan tuhansia euroja syövän varustelun sijasta enemmän omiin taitoihimme ja kuvien informatiiviseen sisältöön. 

Alla täysin muokkaamattomia kokeilukuvia - tämän näköisiä saa käyttämällä osaväritehostetta. 

Muutama sinnikäs unikko kukkii edelleen. Vieressä pellavan siemenkotia. 

Tämä kuva on hieman samea. Zoomatessa olisi aina vähän tärisevän oman käden sijasta hyvä käyttää jalustaa. Omamme on kuitenkin niin kovin lyhyt - n. 10-15 cm korkea - ettei se juurikaan kannata suurta niittyä kuvatessa. Järjestelmäkamerasta löytyisi kuvanvakaaja - pokkarissamme sellaista ei ole. 

Niityn petolajistoa. Istutimme jonkin verran niittymme sekaan loppukesästä kukkivaa auringonkukkaa. Tämä kuva on otettu normaalisäädöillä - ei osaväritehoteella. 

Ampiaiset ovat olleet elokuussa äkäisiä ja niitä on paljon - etenkin karhunvatukkoiden, vadelmien ja muiden marjojen kimpussa. Arviolta kolmannes sadosta menee tänä vuonna 'parempiin suihin'. 

Ulkoseinien ruiskumaalaus - oikotie nopeaan tulokseen?

Maalasimme pihamme kaksi ikivanhaa vajaa punaisesta harmaanvalkoiseksi. Maali - todennäköisesti ainakin 10 vuotta vanha - oli todella haalistunut ja kulunut. 

Vajat ennen maalausta.

1. Seinustojen raivaus 

Raivasimme vajojen ympäriltä kaiken maalausta estävän rojun, kuten vanhat lautakasat ja betoniporsaat, sivuun. Tähän meni semmoinen kolmisen tuntia aikaa - koska olemme säästäneet osan edellisten asukkaiden "roinista" mm. tulevan leikkimökin ja puutarhakonekatoksen rakennustarpeiksi.

Vajojen vanhaa maalipintaa. Takaosa puuvajasta oli ollut ilmeisesti aina maalaamaton. Vajojen takaa löytyi myös mm. kymmenen vanhaa lavaa, jätepuuta, betoniporsaita ja rakennustelineitä sun muuta rojua. Veimme suurimman osan kierrätykseen, osasta teimme polttopuuta. 

2. Vanhan maalin irrottaminen

Pesimme painepesurilla vajat ikkunanpuitteita ja räystäslautoja myöden. Pesiessä irroitimme niin hilseilevän, vanhan maalin ja lian, kuin seinissä kasvaneen jäkälänkin. Painepesurilla pesten maali lähti todella - oikeastaan hieman liiankin - hyvin, koska osa lahonneesta puusta rikkoutui aavistuksen lisää. Mutta kyse oli vain ulkovarastoista, joten antoi mennä... ;)

Poistimme painepesurilla ylimääräisen maalin ja roskat seinästä ja annoimme kuivua 2 vuorokautta ennen maalausta.

3. Ruiskumaalaus 

Seuraavaksi maalasimme vajat isältäni lainassa olleella korkeapaineruiskulla. Homma oli melko näppärää - maalaamiseen meni ainoastaan parisen tuntia.

Viimeistely olikin sitten asia erikseen. Jouduimme nimittäin maalaamaan vielä pensselillä melkoisen monta kohtaa vajoista uudelleen, koska ruiskulla maalatessa tyypillisesti raakasahatusta laudasta tehdyssä seinässä laudat on aseteltu joko lomittain tai ne on rimoitettu, jolloin maaliruiskun suihku ei voi mitenkään ylettää kerralla joka suuntaan. Tällöin osa lautapinnasta jää tietenkin väkisinkin maalaamatta - ja osa taas tulee maalattua useaan kertaan (jos pyrkii maalaamaan kerralla kaiken kunnolla). Asia on tosin eri silloin, jos vanhan ja uuden maalin sävyt ovat hyvin lähellä toisiaan. Tällöin ruiskumaalaus on oikeasti nopeaa.

Maaliruiskut ovat hyvin usein erilaisia käyttöperiaatteiltaan. Meidän käytössämme olleessa ruiskussa näppärää oli hyvin pitkä suutinosa, jonka avulla pääsimme maalaamaan korkealtakin varsin helposti. 

4. Ruiskulla maalaamisen edut ja haitat

Tiivistettynä: ruiskumaalaaminen on erittäin nopeaa, mutta varaudu siihen, että värisävyn ollessa eri, kuin aiemmassa maalipinnassa, kallista maalia joko menee moninkertaisesti aiottuun nähden - tai sitten saat hieman korjailla jälkiä - jos olet nuukempi tapaus. Jos olet laiska tai kaipaat muuten vain nopeaa toimintaa, valitse siis täsmälleen sama väri, mikä rakennuksessa on alun perinkin. Me emme sitä halunneet, jolloin aikaa meni hieman enemmän.

Maaliruiskulla maalaaminen on nopeaa ja helppoa, mutta se ei tuo aina oikotietä onneen. Kaiken lisäksi ruisku on vielä pestävä ja huollettava, jotta voit maalata sillä vielä ensi kerrallakin... 

Vajat ruiskumaalauksen jälkeen. Ikkunat on suojattu sanomalehdillä ja maalarinteipillä.

4. Viimeistely pensselillä maalaten

Lopuksi viimeistelimme rakennukset maalaamalla pensselillä valkoiseksi ikkunanpuitteet, ovet ja räystäslaudat. Tämä oli kohtalaisen nopea, tuttu ja helppo, joskin tarkkuutta ja tikkailla seisoskelua vaativa homma. 

Isompi vaja - tai oikeastaan vanha rakennusparakki - on vihdoin ja viimein maalattu myös ikkunanpuitteistaan ja ovista. Käsittelimme lopuksi  portaat harmaalla värillä sävytetyllä puuöljyllä, joka ei vielä tässä kuvassa näy.  Portaat oli käsiteltävä öljyllä useaan kertaan, koska vanha puu imi öljyä paljon ja epätasaisesti.  Parakin alle olemme kasanneet aiemmin rakentastamme niittypolusta yli jääneet tiilet. Rakennuksen seinässä olleen pihavalaisimen poistimme sekä suojasimme maalauksen ajaksi. 

5. Valitse maali oikeassa valaistuksessa

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä ohjeena: valitkaa maalin sävy ulkosalla. Valitsimme sävyn sisällä - ja ulkonahan se oli sitten moninkertaisesti vaaleampi, mitä olimme aluksi ajatelleet. Periaatteessa saimme oikein kauniit vajat - mutta sävyn 'yllättävä vaaleneminen' oli meille molemmille pieni yllätys. Noh, tekemällä oppii... ;)