Joulun valmistelua ja takkapuutelineen suunnittelua

Suunnittelemme uutta sisustusta. Ajattelimme nikkaroida puutelineen takan viereen ja hakea isopappani vanhan puusohvan olohuoneeseemme lisäistuintilaksi - jos se on vain yhä kyllin hyväkuntoinen. 

Meillä lojuu myös siellä sun täällä laatikoita, joista löytyy vähän näperrettävää. Hankimme mm. pari pitkänomaista, ovellista Ikean kapeaa seinähyllyä makuu- ja työhuoneeseemme sekä kaikenlaista pikkutavaraa. 

Juuri nyt olemme saaneet ihan valmiiksi jouluverhot ja parit kukka-asetelmat. Vauvan kanssa - ja toisen silloin tällöin kotoa poissa ollessa - on toteutus välillä astetta hitaampaa. 

Kotitonttu. 

Jouluinen kuosi sopii  itse asiassa aika hyvin vanhoihin tuoleihin ja arkkuun sekä harmaaseen sohvaamme... 

....niin kuin jouluverhotkin. Muu ympäristö on hieman vaalea, mutta antaa olla. Tammikuussa vaihdetaan taas uusi väri. Sisustus on näin aluksi aikamoista kokeilua...

Ajattelimme laittaa vanhan isopappani puusohvan vasemmalle, missä on nyt Ikean säilytyslaatikosto. ...jos sohva on vielä tarpeeksi hyväkuntoinen. Takan ja muurin väliin, jossa nyt on puunkantoteline, teemme rouheasta, raakasahatusta lankusta ja kauniimmista haloista suurinpiirtein takan korkuisen kiinteän puutelineen. Puukantimen otamme tästä tulevaisuudessa pois. 

En tahtonut löytää mistään juuri sellaisen puutelineen kuvaa, jonka haluaisimme tehdä, mutta tämä on sinne päin. Tosin emme aio tehdä välttämättä yhtä yhtenäistä telinettä, jollainen linkin takaa löytyy, vaan vaihtoehtonamme on myös parissa - kolmessa osiossa rakennettu teline: 

http://maijusaw.indiedays.com/2014/09/30/diy-wood-rack/

Tässä olohuoneeseen sopiva lelulaatikko vauvallemme! Oikeastihan tämä on Jyskistä ostettu pyykkikori - mutta huomattavasti kivemman näköinen - ja vähän edukkaampikin - kuin ihan mustat peruslaatikot! :)  Aina voi vähän soveltaa...

Pieniä yksityiskohtia vuoden varrelta...

Kotimme on vielä monesta kohtaa pienen hetken keskeneräinen. Tässä kuitenkin sisustusratkaisujamme kuluneen vuoden ajalta.

Makuuhuoneemme on jokseenkin tummanpuhuva, sänky on musta ja lattiat tummat. Tähän yhdistimme sitten punaisia elementtejä. Kirsikankukat ovat olleet nyt vuoden seinällä. Katsotaan, mitä keksimme seuraavaksi... :) 

Takkamme on hyvin lämmittävä, mutta harmillisen pienikokoinen - niin leveys- kuin pituussuunnassakin - muurin aukkoon nähden, johon mahtuisi vaikka kuinka järeä tulisija. Lisäksi takan väri hieman harmittaa minua - valkea takka kun sopisi paremmin. Minkäs teet - antaa arvokkaan takan nyt vielä olla paikallaan. Olemme korottaneet lyhyenläntää takkaa aavistuksen laittamalla suuret kynttilälyhdyt sen päälle.

Vauvan huoneen ovi oli auki ollessaan aina tiellä ja siihen kompastui herkästi, koska se ei aiempien ratkaisujen takia yksinkertaisesti mahtunut täysin auki. Niinpä irrotimme oven ja laitoimme verhon tilalle. Kuulemme myös tulevaisuudessa vauvan itkun paremmin verhon kuin oven läpi. 

Pyyhepidikkeet löytyivät pari vuotta sitten Kärkkäiseltä. Pyyhkeet ovat Pentikiltä. 

'Ei polku tää' vie mihinkään...'

Teimme toisen tiilistä rakennetuista niittypoluistamme jatkumaan osittain niityn taakse, uuden nurmikkomme puolelle - kasvimaalle asti. 

Kas vain. Polku on pysynyt melko puhtaana itse niityllä - mutta missä nurmikolla oleva, muutaman metrin pituinen, polku kiemurtelee? Taisimmepa pistää sitten melkoisen 'reilun satsin' runsaskasvuista apilaa keväällä polunkin ympärille kylvettyyn nurmiseokseen. 

Apilaa olisi hyvä lisätä nurmikkoa perustettaessa seokseen nurmikon tuuheuden ja tallauskestävyyden parantamiseksi, mutta nurmella olevat polut se peittää taas varsin nopeasti. 

Ratkaisuksi...

...olemme mietiskelleet seuraavaa, melko ympäristöystävällistä torjuntamenetelmää pienen kaasupullon kera: http://www.motonet.fi/fi/tuote/806902/Kemper-kaasupoltin-30mm250mm. Huono puoli ratkaisussa on, että jos aikoo polttaa suurempia aloja, menee kallista pikkupulloista kaasua runsaasti. Uusia kaasupulloja on ostettava suurempia aloja poltettaessa usein, koska pullojen uudelleen täyttäminen ei ole mahdollista - vaikka muuten myrkyttämiseen verraten tämä ympäristöystävällisempi ratkaisu rikkaruohojen torjuntaan onkin. 

Toinen huono puoli taas on, että ainakaan itseäni ei oikein kiinnosta vähän suurempaa, 8-kiloistakaan kaasupulloa raahata mukanani pitkiä aikoja.

Jos valitset kuitenkin erityisesti pihanurmen ja -hiekan välisten reuna-alueiden sekä pihakiveysten kohdalla tehokkaan kasvillisuuden polttamisen rikkaruohojen torjuntamenetelmäksi, on oltava tarkkana, mitä aloja polttaa - eikä välttämättä metsäpalovaroitusten aikoihin. Lisäksi on hyvä ajoittaa polttaminen kevääseen ja yleensäkin siihen ajankohtaan, kun (rikka)ruohot alkavat orastamaan. Näin alut saa mahdollisimman näpsäkästi hengiltä. 

....'nyyyt seen nääään....'

Unohdettujen kesäkukkien hautausmaa

Arkistoista löytyi vielä muutama ihana kesäkuva pihastamme. 

Etana sinilobeliakukkapadassa.

Ruiskaunokkeja luonnonkukkaniityllä elokuun lopussa.

Ovenpielen sinilobeliakukkaruukku. Sinilobeliat kylvin kymmenen sentin tarjouspusseista suoraan ruukkuihin. Ruukun ja saunanpadat löysimme vajojemme seinustoilta keväällä. 

Krassia puuvajan edustalla. Nekin kylvimme vanhoista tarjoussiemenistä, lähtivät hyvin niin ikään kasvamaan.

Niityn elokuista ruiskaunokkilajistoa. 

Peto-etana. Kuin pienikokoinen muinaishirviö - katsokaahan etanan kasvoja.

50-luvun pöytäryhmän kunnostamista

Vanha, kaunis edesmenneen Isopappani pöytäryhmä sai pari viikkoa sitten uuden kodin. Se sai vilvoitella terassillamme viikon ajan, kunnes kunnostimme sen. Pääasiallisin menetelmämme oli vanhan ulkomuodon säilymisen takia ainoastaan mäntysuopa, lämmin vesi, juuriharja ja muutama rätti. Emme maalaa kalustoa, luultavasti emme edes lakkaa. Olemme kalusteiden nykyiseen väriin tyytyväisiä - pöytäryhmä menettäisi maalausprosessissa myös luonteikkuutensa. 

Pöytäryhmä oli ollut pitkään vanhassa navetassa. 

Ei ole täyttä varmuutta, onko kalusto 50- vai 60- luvulta. Isäni vastasi jokseenkin siihen tapaan, että 'siellä se on ollut vuodesta -75'. Tiedossa on myös, että tilalla asunut pappani muutti toisaalle vuoden 1970 paikkeilla. Tällöin pöytäryhmä on luultavasti ollut ainakin jonkin aikaa jo käytössä ennen vuotta -70. Olen varma, että 1940-luvulta ryhmä ei ole - uskoisin sen olevan silloin vähemmän teollisen näköinen. 

Sijoitamme vankahkon, laatikollisen pöydän työ-/TV-huoneeseemme oivaksi tietokonepöydäksi. Tuolit menevät keittiöön - pöytä ei, koska tarvitsemme sinne suuremman. Rakennamme itse asiassa keittiöön talven aikana kokonaan uuden pöydän vanhasta ovesta ja uudesta lasilevystä. Saamme neljän ikivanhan tuolin kumppaneiksi lisätuoleja nykyisistä, niin ikään 4 tuolistamme, kun kevättalvella maalaamme ne samalla ruskean sävyllä. Suunnitelmissamme oli aluksi metsästää kirppareilta vanhoja tuoleja, jotka olisivat voineet olla 'eri pariakin', mutta totesimme, että nykyiset ovat ihan hyvät - sopivat kohtalaisesti vanhoihin muodoltaan. 

Sen verran on tehtävä kunnostamista, että liimaamme yhden irronneen tuolin puolan ja hieman heiluvan jalan puuliimalla takaisin - samoin käytämme puuliimaa vanhan taikinakulhon löystyneeseen vanteeseen. 

Perinteisten huonekalujen puhdistus niin ikään perinteisellä mäntysuovalla. Lämpötila oli nollan tuntumassa.

Pöydän laatikko on juuri sopivan suuri lukuisille papereillemme.  

Pöydän pinta ei ole täydellinen. Levyt ovat lisäksi jostain syystä hieman eri tasossa. Mutta täydellistä emme haluakaan - vaan vanhaa ja aitoa.

Annoimme pestyjen ja pyyhittyjen kalusteiden kuivahtaa eteisessä päivän verran.

Vanhat tuolit jouluverhojen kera. Verhot vaihtuvat luultavasti vielä moneen kertaan talven aikana, kuten pöytäliinakin. Tuolien värisävyssä on selkein eroavaisuus. Päädyssä näkyy 1 uudempi tuoli. 

 ...uuden pöydän sekä maalattujen uudempien tuolien valmistumista odotellessa. Vanhemmat tuolit sopivat sivusta pilkottavaan ikivanhaan arkkuumme mainioisti. Pikku poroaluset ovat Pentikiltä, pöytäliina Jyskistä. Nyt ryhmä näyttää kieltämättä siltä, että 'jokin ei kuulu joukkoon'. Kaupoista saa uudempien tuoliemme maalausta varten maalia, joka näyttää 'lohkeilleelta' - vähän sama idea kuin vastaavassa kynsilakassa. ;) Mietimme, uskaltaisiko sellaista kokeilla - vai ns. perinteisiä perussävyjä. Jos sävy on perinteinen, voimme käyttää nopeampaa maaliruiskua. Lohkeileva pinta on maalattava pensselillä.

Tonttulyhty jouluksi

Rakensimme taannoisena viikonloppuna vanhoista heinäseipäistä lyhdyn portinpieleemme. Ideahan ei ollut erityisen omaperäinen, maalaistaloista koostuvassa hämäläisessä naapurustossamme kun vastaavat, perinteitä kunnioittavat rakennelmat tervehtivät iloisesti ohikulkijoita joka toisen pihatien risteyksistä. Kerranpa näin vastaavan kyhäelmän täälläpäin jopa kerrostalon pihamaalla. Villi veikkaukseni on, että Hämeessä vanhoja heinäseipäitä lienee keskivertoa paremmin saatavilla... ;) 

Tajusimme kuitenkin, että seiväslyhtyhän ihan oikeasti jopa sopii pihaamme. Vastapäätä lyhtyä on niin kuusi- kuin puuelementtiaidan suojaama roskapönttö. Roskiksen toisella puolella on ollut ihmeellinen aukko, josta olemme leikanneet ruohoa, vaikka siinä ei oikeastaan mitään ole koskaan ollut. Nytpä onkin. :) Kesällä kiinnitämme kettingeillä lyhdyn tilalle runsaan, värikkään ja pitkään kukkivan amppelin. 

Rakentamiseen meni puolisen tuntia. Seipäitä ei tarvitse juntata väkisin maahan. Riittää että ne saa tasapainoiseksi kolmioksi, jonka voi sitten kiinnittää rautalangalla yhteen. Näin seipäät voi laittaa maahan keskellä talveakin.

...pystytyspäivä oli ensimmäinen hääpäivämme. Silloinpa kelpasi vääntää rautalangasta!
 

Ajattelimme aluksi valkoista lyhtyä, mutta kaupasta ei löytynyt 'perinteisenä' laatikkomallisena kuin punaisia. Itse asiassa punainen näkyykin valkeaa paremmin etenkin silloin, kun maassa on lunta. Oli muuten yllättävän hankala löytää edullista, tavallista, neliskulmaista lyhtyä: oli ihan vain portinpieleen laitettavaksi 'ihanan kallista' Ristomatti Ratiaa - sitten löytyy iloisille immeisille keltaista, egyptihenkisille kartiota, trenditietoisille pyöreää, Espoolaisille seilorihenkistä ja gooteille hautalyhtyä. Prismassa oli peräti yksi tarpeeksi iso (muttei liian järeä), suorakulmainen malli - ja valikoimaa 20 muuta. Myös Chlas Ohlssonilta löytyi kaipaamiamme heinäseiväshenkisiä lyhtyjä. 

Piha alkaa nyt lyhdystä. Aita ja tuijarivistö on tehty alkamaan vasta n. 6 metriä risteyksestämme pihan suuntaan. 

Löytöjä Ikeasta, aarre navetasta

Olemme hankkineet Ikeasta täydennystä keittiön ja eteisen sisustukseen. Ostospaikan valinta oli helppo, koska talomme aikoinaan remontoineet asukkaat ovat hankkineet koko keittiön kyseisestä ostosparatiisista.

Naulakko ja vaateteline taas sopivat täydellisesti eteisen henkeen. ...tai näin ainakin luulemme - emme ole vielä nimittäin ehtineet edes avata laatikoita. Kuvat ovat siis suoraan Ikean mallikappaleista. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. 

Vanhan taikinasaavin pengoin jälleen kerran vanhempieni navetan uumenista. Siitä teemme TV-/ työhuoneeseemme 'ei heti poltettavien' lehtien säilytyspaikan.

Tulemme vaihtamaan tulevaisuudessa myös samaisen huoneen tietokonepöydän hieman vanhempaan, 50-luvun malliin. Julkaisemme siitä piakkoin kuvia - samoin kuin kotimme uudistetusta versiosta. 

Parista sentistä kiinni. Meillä on vaihtoehtoina kaksi eteistä, johon vaatetelineen koitamme mahduttaa. Haluaisimme sen makuuhuoneen edessä olevaan eteiskäytävään, mutta jos se ei siihen sovi, on ainut vaihtoehto isompi uloskäynti-eteisemme.

Aivan täydellinen hattuhylly! Jopa Ikean seinäkin on maalattu lähes samalla sävyllä oman eteisemme kanssa. Valinta oli helppo. Eteisemme seinät ovat vihertävät ja muu sisustus pääosin juurikin valkoista ja samaa tyyliä. ...ja hintakin näkyy... ;)

Puinen taikinakulho oli hämähäkinseitin, pölyn ja roskan peitossa. Toinen vanne on irronnut sijoiltaan.

Eiköhän tästä jotain saada aikaiseksi.

Puhdistimme saavin aluksi paineilmakompressorilla ja -pistoolilla suurimmasta pölystä. Vanhaa saavia kun ei oikein tohdi pestäkään. Pyyhimme vielä saavista kevyesti saippuaveteen kastetulla rätillä pölyt pois ja lopuksi kuivaamme sen kastelemattomalla liinalla.

Kivoja vinkkejä puutarhaan

Tässä vielä hieman satoa elokuisilta Lepaan puutarhamessuilta. Käytämme sadon antimia jatkossa mausteena omaan pihaamme.

Omenapuut kuin satukirjasta. Lepalla on harrastettu pitkäjänteistä työtä kasvattamalla parinkin rakennuksen seiniin suuret omenapuut. Kyselin niistä henkilökunnalta. He kertoivat, että puut ovat aivan tavallisia - mitään 'köynnösomenapuuta' tai vastaavaa, oksiltaan joustavaa lajiketta ei ole sinänsä olemassa. Puiden oksia vain on vuosia ja vuosia tuettu ja sidottu tiettyyn asentoon (seinässä puiden takana ristikko), jotta ne saadaan muokattua köynnöskasvin tapaan. Nämä olivat kuulemma kuutisenkymmentä vuotta vanhat puut. ...eli ei mitään heikkohermoisten hommaa... ;)

Kuva on Lepaan kartanon juhlarakennuksen edestä. Olemme ajatelleet tehdä pihatiemme risteyksen viereen tällaisen tervetuliaiselementiksi. Tosin ilman pajupalloa. Laitamme sen sijasta seipäiden keskelle talvisen lyhdyn, koska pystytämme rakennelman jo tulevana viikonloppuna. Ikivanhat, niin sanotut wanhan ajan seipäät olemme hakeneet vanhempieni heinäladosta. Tokihan seipäitä voi uusistakin puista veistää, ja hankkia 'ajan patinan' niihin vaikka sävytetyllä öljyllä.  

Tähän tapaan teemme ensi keväänä sipulipenkkimme! Tänä kesänä kun emme ehtineet perata rikkaruohoja kuin kahdesti ja nekin alkukesästä - lopputuloksena melko pienet sipulit. Sipuli on siinä mielessä vaativa, että jos rikkaruohoa on vähänkin enemmän, se vie  sipulilta heti voimat. Tällaisen penkin kanssa saamme vähennettyä ylimääräistä työtä:  pienokaisemme etusijalle, turha perkaaminen vähemmälle. :) Sipulipenkki on kuvassa hieman kohollaan eli maan pintaa ylemmäksi tehty ja vasta sitten muovitettu. Muoviin tehdään pienet ristiviillot sipulia istutettaessa. Maa pitää toki puhdistaa rikkakasveista ennen penkin perustamista. Sitä voi myös hieman lannoittaa. 

Tämännäköinen puu olisi kiva omassakin pihassa. Näitä kasvoi Lepaalla juhlarakennuksen takana. Useimmissa kasveissa ja puissa oli nimikyltit, mutta tästä sellainen puuttui. Aikeissamme on istuttaa pihaamme Lepaalta viime- ja tänä syksynä hankittujen tammen, vaahteran ja hybridihaavan lisäksi ensisijaisesti pari pikkuista, värikästä mongolianvaahteraa.  Tällainenkin puu olisi kiva mongolianvaahteroiden seurana - tai ihan yksinäänkin, koska on sen verran näyttävä, ettei tarvitse ihan välttämättä seuraneitejä muista puista...

Ihanat satuomenapuut toisesta kuvakulmasta. Oli muuten vähän hankaluuksia saada kuvaa puista, koska messuväkeä lappasi alituiseen omenapuiden ohi... ja pysähtyi katselemaan niiden kauneutta.

Karhunvatukoiden tukemisvinkkejä Lepaalta

Puutarhamessut inspiroivat meitä tukemaan keväällä 2015 karhunvatukkamme alla olevan kuvan tyyliin.
 
Tavan - vatukoiden pujottamisen kahden tukinarun väliin - tiesimme jo ennestään. Narut voivat olla rautalankaa, jota kuvissakin on, mutta myös yhtä hyvin perinteistä muovi- tai puupohjaista, kestävää narua.  

Näin ammattilaiset tukevat vadelmaa. Kuvassa ei ole karhunvatukkaa vaan puutarhavadelmaa. Joka tapauksessa samat hoito-ohjeet pätevät pääpiirteissään molempiin.

Teimme keväällä 2014 'perinteiset' karsinat välinaruineen ja samoine korkeuksineen kuin meitä edeltäneet asukaatkin olivat tehneet. Emmehän olleet aiemmin edes nähneet koko karhunvatukkaa - mitä nyt hetken Briteissä maaseudulla aikoinaan asuessani kummastelin, mitä ihmeitä tienvarsilla valtoimenaan kasvavat, piikikkäät ja sinimarjaiset, valokuvaukselliset puskat oikein olivat... ;) 

Pujottelimme kasvannaisia niitä kehystäviin tukinaruihin kiinni vielä tarkemmin kasvannaisten yllättäen joukkolakoillessa maahan kukinta-aikaan (kukat ovat suuret ja lisäävät oksan painoa roimasti) vielä joustavalla puutarhalangalla, jotteivat ne olisi ihan romahtaneet.

Viime keväiset tukemme välilankoineen ajoivat asiansa: vain muutama oksa n. 150 tuetusta kasvannaisesta vääntyi katki ja sadosta tuli runsas. Vatukat painuivat tosin jälleen kerran toistensa päälle vaikeuttaen poimintaa, koska tukikepit olivat lyhyenlännät. Vatukoiden oksathan ovat parisen metriä pitkät. 

Uusi tukemistapa lienee siis parempi. Kesällä 2015 näemme käytännössä, miten se toimii.  

On hyvä silti muistaa, että karhunvatukoiden kasvannaiset eivät ole todellakaan yhtä joustavia kuin tavallisten vadelmien. Ne napsahtavat poikki, jos varteen tulee pienikin vääntö - etenkin kukinta-ajasta lähtien. 

Tämän vuoksi meidän on laitettava keväällä uudet tukinarut entistä korkeammalle ja käytettävä luonnollisesti pidempiä tukikeppejä, jotta tuet eivät vääntäisi kukista ja marjoista raskaita kasvannaisia poikki. Yhden kasvannaisen katketessa ainakin itsellämme meni satoa hukkaan nopeasti arvioiden 1,5 litraa/kasvannainen. 

Se kyllä ei ihan kauheasti haitannut, meillä kun on karhunvatukkaa aikamoinen 'tarha' kotitarpeiksi. 

Meidänkin rivistömme on pitkä, joten välitukiakin on laitettava. Kuva on Lepaalta.

Lisää karhunvatukasta blogissa: 

• http://pellonpohjastapihaksi.blogspot.fi/2014/08/karhunvatukoiden-hoidosta.html
• http://pellonpohjastapihaksi.blogspot.fi/2014/11/sadan-karhunvatukan-projekti.html
• http://pellonpohjastapihaksi.blogspot.fi/2014/10/karhunvatukoiden-uusien-kasvannaisten.html
• http://pellonpohjastapihaksi.blogspot.fi/2014/08/ja-marjoista-mehuksi.html
• http://pellonpohjastapihaksi.blogspot.fi/2014/09/syksyn-sadon-sailontaa.html

Pihamme vuosikatsaus ja 'to do' -lista ensi keväälle

Isäni sanaili täällä kesällä vieraillessaan, että 'voi olla, että olette tehneet vähän turhankin paljon yhden kesän aikana vauvan kanssa'. 

Saattoipa tuo pitää ainakin jollain tavoin paikkaansa - taaksepäin muisteltuna kun olemme tehneet seuraavaa yhden vuoden, oikeastaan käytännössä yhden kasvukauden, aikana: 

• pihan perällä ja reunoilla olevien useiden metalli-, tiili- ja puutunkioiden raivaus käsin
• 1500 neliön 'jättömaan' jyrsiminen ja jyrääminen, tasaus ja kylvö niityksi ja nurmeksi
• osa vanhasta nurmikosta uudeksi pohjaa myöden
• kasvi- ja perunamaan sekä mansikkamaan perustaminen: kasvimaalla oli n. 10 eri lajiketta
• vuorimäntykaistaleen rakentaminen ruohon ja niityn väliin, kangas- ja hakekerros päälle
• niityn käsin perkaaminen rikkaruohoista
• 40 kpl sireenintaimia aidaksi hiekkapihan ja vajojen reunoille
• 4 karviais- ja herukkapensaan siirtäminen pihan perälle
• pihakiveyksen puhdistus ruohosta lapion ja ruuvimeisselin avulla
• pihahiekka-alueen laajentaminen ja uuden hiekkakuorman lisääminen kolmelle suurehkolle alalle käsin lapioiden 
• nurmikon kuoppien ja alavien alueiden sekä hiekkaisen nurmen parantaminen, multakuorma suurehkolle alalle käsin lapioiden 
• terassin pesu ja öljyäminen
• terassin puitteiden puhdistus ja uudelleen maalaaminen
• pihavajojen puhdistaminen, maalaus ja portaiden öljyäminen
• pyykinkuivaustelineen maalaus
• vanhoista saunanpadoista portinpieliin sinilobeliakukkapenkit
• vajan edustalle krassipenkki ja talon edustalle kotkansiipiä
• terassille 6 uutta parvekelaatikkoa ja kukat, lyhdyt
• omenapuiden kevätleikkaus
• vanhan hiekkalaatikon poistaminen, tilalle nurmikkoa
• karhunvatukoiden keväthuolto, maan perkaus, hakkeen levittäminen
• syksyllä sekä kesällä yhteensä 100 vatukantaimen siirtäminen uuteen paikkaan
• vatukoille keväällä ja kesällä uusia tukia vanhentuneiden tilalle
• työkonekatoksen rakentaminen ja pohjustaminen puuvajan jatkoksi
• pihalla olevien neljän pajupuun raivaus käsin maasta juurineen
• pihan ympäristön puiden kaataminen mm. tienvarsilta, muiden risukkojen raivaus
• niityn syksykunnostus: niitto ja heinän kerääminen
• 1/4-osa niitystä nurmikoksi 
• siirrettyjen karhunvatukoiden kasvupaikka nurmikoksi
• vanhojen, ruohottuneiden kukkapenkkien kaivaminen ylös, tilalle  nurmikkoa 
• puuvajan katon kunnostaminen > uusi kattopelti
• mäntykaistaleen perkaus ja leventäminen, toisen reunan kaltevoittaminen
• liljoja metsän puoleiseen pihaan
• kuusentaimien siirtäminen muualta pihasta tonttia rajaavaan kuusirivistöön

Kevääksi 2015 jää ainakin seuraavanlaista puuhaa: 

• kuuden vanhan marjapensaan siirtäminen pihan perälle 
• kuusiaidan leikkaus kevättalvesta (edellisiltä asukkailta jäänyt n.kolmeksi vuodeksi suureksi osaksi leikkaamatta)
• uuden nurmen kylväminen pienille aloille ja niittypohjan nurmen parantaminen apilalla
• työkonekatoksen maalaaminen samaan sävyyn vajojen kanssa
• kasvimaan pienentäminen puoleen nykyisestä: ei aikaa hoitaa liian suurta lapsen kanssa
• salaatit ja yrtit terassille, josta ne saa nopeammin kuin sadan metrin päästä pihan perältä
• mansikkamaan tuhoaminen: fasaanit ja muut linnut vievät koko sadon joka tapauksessa 
• kotkansiipien siirtäminen kuivasta etupihan penkistä kosteaan metsänreunaan liljojen seuraksi
• 'rodojen' istuttaminen metsänreunaan liljojen ja kotkansiipien taakse 
• niittypolkujen, pihakiveyksen ja hiekkapihan reunusten polttaminen rikkaruohoista kaasupolttimella
• uuden karhunvatukkarivistön tukeminen
• niityn niittäminen sekä keväällä että alkukesästä rikkaruohojen kasvun estämiseksi
• viimeisen karhunvatukkarivistön siirtäminen pihan perälle 
• uuden hiekkalaatikon itse rakentaminen tai ostaminen
• pihaa osin ympäröivän 40 metrisen, hieman kauhtuneen, puunvärisen aidan öljyäminen harmaalla tai ruskealla sävyllä

Tarkoituksenamme on tehdä varsinkin kasvimaan pienentämisen ja marjapensaiden siirtämisen vuoksi talven aikana oikeahko pihasuunnitelma. 

Pitänee liittää se tänne blogiinkin näkyville. 

Viime syksynä tänne muuttaessamme emme ajatelleet pihan kunnostamista todellisuudessa ollenkaan. 

Reheviin paikkoihimme tarkemmin tutustuttuamme käväisi mielessä, että jotain pientä voisi puuhastella. Etupiha oli ollut selvästi aikoinaan todella hieno, mutta päässyt sittemmin ruohottumaan - taka- ja sivupihat taas olivat jo aiemmin mainittua vanhaa pellonpohjaa, jolle ei oltu tehty vuosiin tai vuosikymmeniin mitään mainitsemisen arvoista. 

Siitä se ajatus sitten lähti. 

Kaikki oikeat puutarhahanskat olivat menneet rikki kesän aikana. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Mansikkamuovia pajun juurelle & muita tarinoita

Syksyn aikana on tullut tehtyä kaikenlaista pientä. Mutta odottakaapa vain: ensi keväällekin on jäänyt nimittäin vielä muutamia 'läpihuutojuttuja'. 

Tonttimme kulmassa on valtava koivu, jonka alla kasvoi melkein yhtä valtavat pajupuskat. Olemme leikanneet ne nyt kesän aikana ehkä kolmisen kertaa maan tasalle. Sahasimme aluksi viitisen suurta päärunkoa, joista lähti taas satoja pikkuoksia pois. Paju on ongelmallinen vihulainen. Kuten kuvasta näkyy, ovat aiemmat asukkaat ehtineet käyttää jo melko epätoivoisia keinoja: mansikkamuovia pajun juurelle. :) 

Siirsimme niin pihan perältä kuin vanhasta rivistä kuusiaitaan 'maatiaiskuusen' taimia. Selkiytimme näin pihan rajalla kulkevaa parisatametristä rivistöä. Sain eräältä tuttavalta säkillisen liljoja, ja mietin, minne ne voisin laittaa. Metsän reuna oli oivallinen paikka - mahdollisesti kostein ja muhevin koko pihassa (vanhan tunkion reunana). Ajattelimme siirtää reunaan, liljojen taakse, muutaman rodopensaantaimen keväällä. Ne voisivat rajata kuusiaidatonta puolta mukavasti. Osaan pihan rajoja istutimme tänä keväänä sireenin taimia aidaksi. 

Pihan toisesta peräkulmasta löytyi tällainen 'aarre'. Jos rengas kestää, vieritämme sen jossain vaiheessa etupihalle, päällystämme sementillä ja koristekivillä ja istutamme sisälle kerroksittain kasveja niin, että reunimmaisena olisi jotakin köynnöskasvia - sitten korkeampaa ja vielä korkeampaa kasvia. Emme ole ehtineet ideoida renkaan sisälmyksiä vielä kovinkaan tarkasti. Aluksi ajattelin, että reunalla jokin pikkuhavu olisi kiva, mutta kuulin eräältä puutarhurilta, että se kuolisi talven aikana, jos renkaan halkaisija on alle 2-3 metriä. Olisikohan se tässä vain metrin verran.

Pihan keskivaiheilla kasvaa kuusi vanhaa viinimarjapensasta, joista osa on todennäköisesti 1940-luvulta peräisin. On hieman sääli siirtää ne paikaltaan, koska ne saattavat menehtyä. Otamme kuitenkin riskin. Eiköhän joku kuudesta pensaasta selviä, ja uusia taimia saa kaupasta. Siirrämme pensaat pihan perälle. 

Kas, saimme aikaiseksi nostaa perunatkin, vaikka läheltä piti. Kolme laatikollista keskikokoista perunaa. Laatikko on muuten aika retro; ollut 70-80-luvulla vielä ammattikäytössä.

Tältä näyttää keväällä siirrettävä marjapensasrivistö. Omena- ja luumupuut jätämme paikoilleen.

....ja vielä yksi kuvakulma pensaistamme. Ihan hienothan ne tuossakin ovat, mutta kun ne voisivat olla hienommatkin... ;)  Tavoitteena on saada enemmän väljää tilaa pihalle ja samalla helpottaa ruohonleikkuuta niin paljon, kuin mahdollista.

Kivahan tämä näinkin on, mutta ehkä me se kuitenkin maalataan... 

Tämän kokoista niittyä on vallan metkaa niittää käsiviikatteella ja sen jälkeen haravoida niin ikään käsin. Olen niittänyt nyt 3/4-osaa niitystä, josta juuria myöden 1/4-osan ja rouhealla kädellä loput. Niitämme niityn tarkemmin alkukeväästä ja -kesästä käsikoneella. 

Niitystä nurmea, ojankaivuuta ja rikkaruohojen polttopoistamista

Ojankaivuuta, niittoa ja möyhimistä.

Pihaa lisää selkiyttääksemme niitimme 1/4-osan niitystä ensin viikatteella, haravoimme sitten roskat pois ja ajoimme loput heinät ruohonleikkurilla pikkusilpuksi. Niitty on ollut muutoinkin nyt liian suuri.

Niitty kasvaa kauttaaltaan kukkien lisäksi roskaruohoa, joten meidän on niitettävä käsin työnnettävällä niittokoneella ensi kesän alussa orastava rikkaruohokasvusto pois. Tällöin niittykukkien kukinta viivästyy hieman, mutta rikkaruohokasvustosta lähtee näin pahin 'kärki', eikä niitä tarvitse nyppiä yksi kerrallaan, kuten tänä kesänä tein.

....tältä näytti niityn pääty ennen kuin niitimme sen maan tasalle.

...ja tältä näyttää tuleva uusi lisänurmemme. Hieman vaisulta vaikuttaa - korjataan asia keväällä kylvämällä apilaa joukkoon. 

Niitylle tekemämme polut ovat ruohottuneet hieman. Ajattelimme ensi keväänä polttaa kaasupolttimella tiilipoluista rikkaruohonalut pois ja toistaa saman kerran-pari kesässä. Polttamalla voisimme puhdistaa silloin tällöin myös pihamme kiveystä ja pihahiekan reunuksia. 

Tiilipolku on kohtalaisen siisti, mutta kaipaa silti vuosittaista puhdistusta ruohoista. 

Myös mäntykaistale niityn ja pihan välissä oli alkanut heinittyä pahanpäiväisesti. Kukat kaartuivat niityn yli kaistaleelle ja ruohonleikkuusilppu taas lensi toiselta puolelta koristehakkeen päälle. Niitin niityltä kauttaaltaan 2 metriä leveän ja kaistaleen pituisen aukon, jonka yli ajoimme vielä kertaalleen ruohonleikkurilla. 

Täytetty, kallistettu ja jaloilla jyrätty 'oja' sekä toisella puolella nurmikaisteleena vastedes pidettävä niityn reuna.

Kaistale oli tehty vauvan syntymän aikoihin niin nopeasti, että vanhan, suoraan lapiolla leikatun nurmen raja oli jäänyt jyrkäksi. Nurmikon reuna oli peräti 10-15 cm kaistaletta ylempänä. Kaistaleen vierestä ei siis voinut leikata suoraan ruohoa - joten lopputuloksen arvaattekin.

Kaivoin koko kaistaleen toiseen reunaan 30  x  15 cm 'ojan', jonka täytin uudelleen samalla, ylös kaivetulla mullalla ja nurmella, mutta möyhin ruohotupsut käsin rikki ja pilkoin ne heitellen niitä ojaan niin, että reunasta tuli laakea. Suurimmat juurakot puhdistin seasta pois ja junttasin lopuksi mullan jaloilla tiiviiksi keväällä kylvettävää nurmea varten. 

Nyt voimme leikata kaistaleen ajettavalla leikkurilla molemmin puolin! 

Laitoin lisämultaa täytettyyn kohtaan, koska poistetut rikkaruohot olivat vieneet maata mukanaan. Keväällä pitänee juntata maahan vielä vähän lisää multaa, koska 'liitoskohta' vanhaan nurmeen on yhä hieman terävä.