50-luvun pöytäryhmän kunnostamista

Vanha, kaunis edesmenneen Isopappani pöytäryhmä sai pari viikkoa sitten uuden kodin. Se sai vilvoitella terassillamme viikon ajan, kunnes kunnostimme sen. Pääasiallisin menetelmämme oli vanhan ulkomuodon säilymisen takia ainoastaan mäntysuopa, lämmin vesi, juuriharja ja muutama rätti. Emme maalaa kalustoa, luultavasti emme edes lakkaa. Olemme kalusteiden nykyiseen väriin tyytyväisiä - pöytäryhmä menettäisi maalausprosessissa myös luonteikkuutensa. 

Pöytäryhmä oli ollut pitkään vanhassa navetassa. 

Ei ole täyttä varmuutta, onko kalusto 50- vai 60- luvulta. Isäni vastasi jokseenkin siihen tapaan, että 'siellä se on ollut vuodesta -75'. Tiedossa on myös, että tilalla asunut pappani muutti toisaalle vuoden 1970 paikkeilla. Tällöin pöytäryhmä on luultavasti ollut ainakin jonkin aikaa jo käytössä ennen vuotta -70. Olen varma, että 1940-luvulta ryhmä ei ole - uskoisin sen olevan silloin vähemmän teollisen näköinen. 

Sijoitamme vankahkon, laatikollisen pöydän työ-/TV-huoneeseemme oivaksi tietokonepöydäksi. Tuolit menevät keittiöön - pöytä ei, koska tarvitsemme sinne suuremman. Rakennamme itse asiassa keittiöön talven aikana kokonaan uuden pöydän vanhasta ovesta ja uudesta lasilevystä. Saamme neljän ikivanhan tuolin kumppaneiksi lisätuoleja nykyisistä, niin ikään 4 tuolistamme, kun kevättalvella maalaamme ne samalla ruskean sävyllä. Suunnitelmissamme oli aluksi metsästää kirppareilta vanhoja tuoleja, jotka olisivat voineet olla 'eri pariakin', mutta totesimme, että nykyiset ovat ihan hyvät - sopivat kohtalaisesti vanhoihin muodoltaan. 

Sen verran on tehtävä kunnostamista, että liimaamme yhden irronneen tuolin puolan ja hieman heiluvan jalan puuliimalla takaisin - samoin käytämme puuliimaa vanhan taikinakulhon löystyneeseen vanteeseen. 

Perinteisten huonekalujen puhdistus niin ikään perinteisellä mäntysuovalla. Lämpötila oli nollan tuntumassa.

Pöydän laatikko on juuri sopivan suuri lukuisille papereillemme.  

Pöydän pinta ei ole täydellinen. Levyt ovat lisäksi jostain syystä hieman eri tasossa. Mutta täydellistä emme haluakaan - vaan vanhaa ja aitoa.

Annoimme pestyjen ja pyyhittyjen kalusteiden kuivahtaa eteisessä päivän verran.

Vanhat tuolit jouluverhojen kera. Verhot vaihtuvat luultavasti vielä moneen kertaan talven aikana, kuten pöytäliinakin. Tuolien värisävyssä on selkein eroavaisuus. Päädyssä näkyy 1 uudempi tuoli. 

 ...uuden pöydän sekä maalattujen uudempien tuolien valmistumista odotellessa. Vanhemmat tuolit sopivat sivusta pilkottavaan ikivanhaan arkkuumme mainioisti. Pikku poroaluset ovat Pentikiltä, pöytäliina Jyskistä. Nyt ryhmä näyttää kieltämättä siltä, että 'jokin ei kuulu joukkoon'. Kaupoista saa uudempien tuoliemme maalausta varten maalia, joka näyttää 'lohkeilleelta' - vähän sama idea kuin vastaavassa kynsilakassa. ;) Mietimme, uskaltaisiko sellaista kokeilla - vai ns. perinteisiä perussävyjä. Jos sävy on perinteinen, voimme käyttää nopeampaa maaliruiskua. Lohkeileva pinta on maalattava pensselillä.