torstai 18. syyskuuta 2014

Talomme sisustuksesta ensimmäisen asuinvuoden jälkeen

Olemme asuneet juurikin nyt omakotitalossamme tasan vuoden. Talo oli todella hyvässä kunnossa tänne muuttaessamme - esimerkiksi tapetit olivat enemmän kuin mieleemme, samoin lattiat. 

Etsimme alun perin kaupungin läheiseltä maaseudulta vanhaa, mutta kohtalaisen hyväkuntoista ja kohtuuhintaista omakotitaloa, jossa voisi asua saman tien ilman suurempaa remonttia - isolla tontilla. Tämä olikin varsinainen löytö (no ainakin meille, jos ei muille). Alakerrassa asuintilaa on 90 neliötä, yläkerrasta rakentamatonta tilaa löytyy vielä n. 70 neliötä. Yläkerran aiomme rakentaa lähitulevaisuudessa.  


Talomme vahti 'Torsti'. Torsti on syntynyt Askossa. Kaulapannan löysimme tänne muuttaessamme omenapuun oksalta roikkumasta.





Tilallemme muuttaessamme olin  ensimmäisillä kuukausilla raskaana ja 'liikkeellä oli oksennustautia', joten hankimme kohtalaisen nopeasti ja tehokkaasti huonekalumme periaatteenamme että musta ja harmaa ovat varsin hyviä perusvärejä. Hankimme näin runsaasti etenkin mustaa - ja enimmäkseen Ikeasta - joskin esimerkiksi mattoja, verhoja tai lyhtyjä on ostettu vähän sieltä sun täältä. 


Mustaa ja harmaata. Vaikka mainostin äsken polleasti Ikeaa, hankimme sohvan kuitenkin Askosta. Kauniit oksaverhot ovat löytö Hemtexin alennuskorista. Kuva on otettu maaliskuussa, koska tällä hetkellä vauvamme on vallannut koko sohvan - laiskanlinnoituksemme on siis levitetty täyteen mittaansa ja vuorattu leluarmeijalla. Musta kattovalaisin löytyi Chlas Ohlssonilta. Sohvan alla on kirkkaanpunainen, Sotkasta hankittu karvamatto. Matto tuo kivasti mustanharmaaseen väriin kontrastia. Alun perin matto oli melko suuri, mutta leikkasimme sen kahtia - toinen kappale on sohvan toisella puolella. 




Kuvissa on vain osia kodistamme. Suurin osa kuvista on tupakeittiöstämme - loput yksityiskohtia muista huoneista.


Väreiltään mustanpuhuvan makuuhuoneemme sängyn päädyn puoleinen seinä oli aika täynnä pientä likaa ja naulanreikiä. Ne sai aika hyvin piiloon oheisella tarralla. Selailin aluksi netistä tunteja ja tunteja toinen toistaan hienompia seinätarroja - ja tietenkin otimme ja ostimme ne pari hassua tarraa, jotka sitten loppujen lopuksi edes hankimme - ehkä hieman koomisesti - lähimmästä Prismasta.



Ensimmäinen talvi kului raskaana oleillessa: töissä, kursseja käydessä ja gradua valmistellessa. Sitten tuli kevät - valmistuin - ja lapsemme syntyi. Kesällä nukutimme vauvaa vaunuissa ja rakensimme pihamme uusiksi. 

Nyt syyskuussa, piharemontin ja muun puuhastelun valmistuttua, olemme ehtineet pohtia jonkin verran kesken jääneitä kohtia sisustuksestamme. Esimerkiksi oikeanlainen ruokapöytä puuttuu vielä - samoin pari pikkukaappia keittiöön. Varteenotettava vaihtoehto  ovat vanhat huonekalut huutokauppalaitokselta. 




Pari päivää sitten luonnonkukkaniityltä kerätty kimppu. Pitsiliinan hankin kirpputorilta. Autenttisuutta lisäämäsä taustalla kasa desinfioituja tuttipulloja. ;)


Tämänhetkinen ruokapöytämme on ehkä hieman liian pieni. Se on mieheni 'poikamiesajan' sinällään oikein hieno ja vankka, täyspuinen pöytä, jonka pinnan vaalea puun väri ei kuitenkaan sovi tupakeittiön muihin väreihin - etenkään lattiaan ja ikkunanpuitteisiin tai sohvaamme. Siksi olen peittänyt pöydän ja tuolit hupuilla ja liinalla. Meidän piti ostaa alun perin mustat tuolinhuput, mutta kiireessä (eli raskaana kaupassa oksennellessa ;)) emme löytäneet kuin valkoisia. Huput ostimme ikeasta, liinat Jyskistä - ja vielä liinan päällä olevan pitsin kirpparilta. Tuolin nojalla oleva iso pitsipäiväpeite on niin ikään kirpparilta. Ihan ok järjestely - kunnes - luultavasti viimeistään jouluna - pikkuisemme vetää koko paketin alas. :D Täten meillä on parikin ihan hyvää syytä ostaa ihan uusi pöytä...
 
Keittiömme ikkuna.

Pikkuisemme serkkutyttö kävi kylässä - joten leivoin tänä syksynä viidennen omenapiiraan. Olen tehnyt ne sunnuntain valmismurotaikinapohjista, johon lisään omia omenalohkoja ja päälle itse tehdyn voi-kaura-sokeri-kaneliseoksen. Ja lopuksi hieman vaniljakastiketta päälle  - helppoa ja nopeaa. Pöydällä myös niityltä talteen keräämiämme unikon- ja pellavansiemeniä sekä auringonkukkia.










Talossa valmiina ollut, keittiön kaunis verhotanko.





Kodissamme on lähes kauttaaltaan jonkin verran pikku sydänesineitä seinillä tunnelmaa tuomassa. Olisikohan nämä hankittu Kodin Anttilasta. Oikealla pala keittiön maustehyllyä. Hankimme niin hyllyn kuin maustepurkitkin Ikeasta.



Pikkusemme ei vielä tarvitse syöttötuolia - mutta vieraanamme ollut 2 -vuotias serkkutyttöpä tarvitsi. Takana jälleen hieman 'elettyä elämää' -  kasa leluja. 



Keittiö kaipaisi uusia verhoja. Aluksi paneliverhot tuntuivat tosi kivoilta, mutta oikeastaan tähän sopisi paremmin runsaammanpuoleiset verhot. Ns. verhokappamme on Ikean läpikuultavasta sivuverhosta taitelultu kyhäelmä ;D. Oikealla vanhempieni vanhalta maatilalta löytynyt hieno, ehkä jopa satavuotias perintöarkku. Emme ole käsitelleet arkkua mitenkään. Puhdistimme sen vain hieman kostutetulla liinalla, jossa oli pieni määrä saippuaa - sen jälkeen pyyhimme kuivalla pyyhkeellä. Jos arkun käsittelisi liian uusiksi, ei se enää välttämättä säilyttäisi vanhaa, arvokasta ulkonäköään. Katossa roikkuviin lyhtyihin olemme säilöneet kasvimaalta nostamamme, kuivatut sipulit.

Vanhemmiltani löytynyt toinen, ikivanha pikku arkku. Olen vasta puhdistanut sen ja paikka on hieman hakusessa. Lisäksi arkun saranat ovat osittain rikki. Olkoon nyt kutenkin aluksi käytävän varresta löytyneessä sopivassa kolossa vaa'an ja vaatekaapin välissä. 


Toinen vanhemmiltani löytynyt vanha, hieno arkku. Tämä on tuplasti isompi kuin edellisessä kuvassa oleva. Tässä arkussa säilytämme vanhoja sanomalehtiä sun muuta sytykkeeksi kelpaavaa roskaa - jonka sitten voimme kätevästi polttaa, koska takka on arkkua vastapäätä.


Talon perällä olevan 'Tv-/ työhuoneen' lipastoa koristavat pikku hiirulaiset. Toiselta on ilmeisesti joku vauvamme serkuista jo ehtinyt nyhtää viikset pois.. ;) Nämä löytyivät pikkuruisesta sisustusliikkeestä. 


Tunnelmanluojat takkamme yläpuolella. 


Kuva on takan vierestä. Takkamme on keskellä tupakeittiötämme. Tuvan keskellä on suuri, vanha savupiippu ja muuri. Tämän vuoksi saisimme takan toiselle puolelle myös puuhellan tavallisen hellamme lisäksi - halutessamme. Talomme pitkänomaisen muodon vuoksi lämmityksellistä hyötyä siitä tuskin kuitenkaan olisi. 

2 kommenttia:

  1. Oi mikä arkku tuo isompi! Rakastan vanhoja tavaroita ja tuo aiheutti heti läikähdyksen sydämessä :)

    VastaaPoista
  2. :) Vanhat esineet ovat kyllä ihania, ja monesti uutta kestävämpiä. Vaikka tiesin arkuista, olin jättänyt ne jostain syystä aivan huomiotta, ennen kuin muutimme tänne. Siellä ne olivat vanhan, suuren, hylätyn navettarakennuksen kellarissa odottaneet meitä... keräilleen ympärilleen pölyä ja hämähäkkejä vuosikymmenien ajan.

    VastaaPoista