Kerroimme parisen viikkoa sitten '50-luvun pöytäryhmästä', joka ei omasta mielestäni voinut olla mitenkään ainakaan vanhempi.
Eihän tuo vain niin ollutkaan. Kalusteet ovat 'asiantuntijan' eli erään sukulaiseni mukaan paljon vanhempia - luultavasti 'ainakin 20- tai 30-luvulta'. Täytyypä haastatella vielä kovemman luokan asiantuntijaa historian tarkentamiseksi.
Vanha ovi, josta aiomme tehdä pöytälevyn, on luultavasti noin satavuotias - samoin kuin pikkuinen, vanha lääkekaappikin. Ei olisi minusta arvelemaan esineiden ikää. Onneksi on olemassa oivallisia tiedonlähteitä, joilta kysellä vanhojen, tunnearvoltaan suurten esineiden elämäntarinoista. Tällä kertaa sellaisia kertoi pappalassa kesiä aikoinaan viettänyt pikkupoika.
Palatakseni mummolasta omaan kotiimme, on kyllä todella haastavaa saada vanha sopimaan uuteen - ja toisinpäin.
Eihän siinä mitään, jos talon kiinteä sisustus olisikin vaikka kokonaan 2000-luvun puolelta. Sitäkin toki löytyy; esimerkiksi keittiömme on ehkä viitisen vuotta vanha. Mutta sitten meillä on 80-luvun ikkunanpuitteet - verhojen suojapanelit ovat taas 90-luvulta. Lattia on osittain tältä vuosituhannelta, osittain 90-luvulta. Koko talomme on peräisin 1940-luvulta. Alkuperäiskunnossa lienevät enää ainoastaan talon hirsikehikko ja osa perustuksista.
Vanhoista pohjapiirroksista huomaa myös, että taloamme on remontoitu, muunneltu ja laajennettu pikkuhiljaa vähän joka vuosikymmenellä. Samalla linjalla jatkamme mekin - tilamme perintöä seuraten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti