Joulu on ohitse - ainakin melkein. Ensimmäisen, niin sanotun välipäivän, alettua päätin alkaa jälleen tositoimiin. Puhdistin kaksi sukulaisillani aikoinaan käytössä ollutta vanhaa puuesinettä ja vein ne 'joulusaunaan'.
Alun perin luulin, että pienempi esineistä olisi vanha makkaranvalmistuskaukalo, mutta isoäitini kertoili jouluna hänen luonaan vieraillessamme esineistä ihka oikeita tarinoita: 'makkarakaukalo' olikin todellisuudessa 'sallattikulho'! Siinä on tehty kerralla suuria määriä rosollia - toiselta, 'vanhan kansan' nimeltään sallattia - käyttäen murskaamiseen jotakin morttelin kulhossa olevan pienen murskaimen tapaista, mutta isokokoisempaa välinettä.
Tästä johtuvat lukuisat naarmut kulhon puisessa pinnassa (tämän päivityksen kuvissa esineet ovat tosin ylösalaisin kuivumassa, ja naarmuja ei sen vuoksi näy).
Isosta puulaatikosta ei kukaan tietolähteistäni osannut sanoa mitään. Se kertonee, että laatikko saattaa olla vieläkin vanhempi kuin iso- tai iso-isomammani käytössä ollut salaattikulho - taikka sitten tämä esine on ollut 'miesten käytössä'. Itseksemme olemme pohtineet, olisiko laatikko voinut olla esimerkiksi työkalu- tai hevostarvikepakki? Saranoiden osat laatikon reunassa kertovat sen olleen aikanaan ainakin kannellinen.
Pesin vanhukset kylppärissämme juuriharjalla ja mäntysuovalla kuuman veden kera, musta vesi roiskuen. Housut ja paita kastuivat kauttaaltaan, kylppärin seinästä tuli mustankirjava - ja aikoinaan Tapiolan Stockmannilta kaupunkikäyttöön ostamani Hai-saappaat saivat entistäkin mustemman pinnan, ja sisäpuolellensa muhevan vesivuorauksen.
Nyt hienot puukaukalot saavat kuivua saunassa muutaman päivän ajan. Teemme sallattikulhosta keittiöön leipäkorin ja isommasta laatikosta eteiseen lehtitelineen. Laitamme ison laatikon alle huopatassut lattian suojelemiseksi - muuten emme kunnosta esineitä. Ne saavat jäädä ihan niin arvokkaiksi vanhuksiksi, kuin jo ovatkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti