Niitty alkoi kasvaa ja vihertää. Kesäkuussa huomasimme, että sieltä löytyi erittäin runsaasti ihan muuta kuin niittykukkia. Suolaheinä oli vallannut pellon - melkeinpä täydellisesti. Soitin Suomen niittysiemeneen ja sain ohjeet: koko niitty olisi pitänyt myrkyttää rikkaruohoja vastaan aivan perustamisvaiheessa, hyvissä ajoin ennen siementen kylvämistä. Tätä emme osanneet huomioida laisinkaan, muitakin kiireitä kun oli: vauva syntyi mitä parhaimpaan niitynperustamisaikaan.
Nyt olemme sitten viisaampia - ja muutamaa kitkettyä suolaheinää rikkaampia. Taisimme kitkeä heinää semmoiset 7 kottikärryllistä, mutta se kannatti! Pihanpuoleinen niitty puhkesi valtavaan kukkaloistoon, kun taas kitkemätön puoli taaempana ei juurikaan kasva muuta kuin saviheinää ja joitakin ruiskukkia.
Löytyipä niityltä myös aivan selittämätön, muutaman metrin levyinen kaistale, jossa ei tahtonut mikään kasvaa - ei edes kutsumattomat lajit. Jossain vaiheessa sitten keksimme, että tilan edellisten asukkaiden vuosia pellolla maannut (ja sittemmin siirretty) konttihan se siinä teki edelleen jälkeään maailmaan.
